Systeemityön tehostamiseksi on tarjottu useita eri teknologioita ns. "silver bulletiksi". Mukana ehdokkaana on ollut mm. olioteknologia. Tämä ei ole kuitenkaan osoittautunut kaiken kattavaksi pelastukseksi; osaksi ehkä vääristä odotuksista johtuen. Olioteknologian ollaan odotettu tuovan hyötyjä maagisesti ilman, että ollaan ymmärretty käyttöönottoon liittyviä riskejä sekä mittaviakin investointeja. Usein käyttöönotto ollaan mielletty ohjelmointikielen vaihtamiseksi ja tämä ollaan ajateltu tapahtuvan muutaman päivän kurssin avulla. Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa polkupyörän ajaminen yritettäisiin oppia kirjaa lukemalla. Mikään määrä kirjoja tai kursseja ei korvaa kokemusta.
Onnistunut käyttöönotto edellyttää suunnitelmallisuutta. Tietyn toteutusvälineen/-kielen, Case-välineen tai menetelmistön käyttö ei takaa onnistumista. Tarvitaan myös mm. ohjelmistotuotantoprosessiin muutoksia, ennen kaikkea uudelleenkäytön organisoimiseksi. Ja suurimmat kustannukset tulevat lienee koulutuksesta. Tarvitaan ajatustavan muutosta: oliot eivät ole ainoastaan tekniikkaa vaan kehys ajattelulle ja ongelmien ratkaisulle.
Olioteknologian käyttöönottoa perustellaan mm. tuottavuuden ja laadun paranemisella. Vaikka hyötyjen osoittamiseksi ei olekaan saatavilla luotettavia lukuja, niin kysymyksen asettelu: "Olioteknologia: ottaako vai eikö ottaa?" alkaa pikkuhiljaa käymään turhaksi. Itseasiassa välinemarkkinat pakottavat meidät käyttöönottoon: lähes kaikissa välineissä on olioteknologiaa ainakin jossakin määrin. On vain muistettava, että kyseessä ei ole vain teknologia. Tarvitaan myös ajattelutavan muutosta. Nyt kysymys olisikin syytä muuttaa seuraavaksi: "Olioajattelu: ottaako vai eikö ottaa?".
Silja Räisänen, TT-Valtionpalvelut Oy