Systeemityö on kokemassa suuria muutoksia. Niitä aiheutuu ensinnäkin siksi, että organisaatioiden toiminnan uudelleensuunnittelu on aikaisempaa enemmän sidoksissa tietojärjestelmien perusratkaisuihin. Toisaalta hajautettujen olioiden käsittelyyn soveltuvien standardiplatformien (kehittämisalustojen) esiinmarssi toteutusvälineistönä siirtää systeemityötä enenevästi palveluyrityksiin. Systeemityön entistä selvempi kahtiajako on pian käsillä.
Päähuomion korkeakoulujen systeemityön tutkimuksessa ei enää tulisikaan olla aikaisempaan tapaan konstruktiivisessa systeemityön perusmenetelmien kehittelyssä, koska ohjelmistoyritykset ja markkinamekanismit hoitavat kyllä sen. Helsingin kauppakorkeakoulun tietojärjestelmätiede-aine on painottanut omaa tutkimustaan tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvien strategioiden, kehittämisen riskien hallinnan ja onnistumisen evaluoinnin teorioiden ja menetelmien suuntaan. Kuvaan on tullut myös ohjelmistoyritysten tuote- ja palveluplatformien tutkimus, koska niillä on yhä suurempi vaikutus tietojärjestelmiä hyväksikäyttävien yritysten omiin tietohallintostrategioihin ja arkkitehtuurivalintoihin.
Tietojärjestelmätieteen professuuri perustettiin Helsingin kauppakorkeakouluun vuonna 1980 ja oppiaine kehittyi itsenäiseksi jatkokoulutuskelpoiseksi pääaineeksi 1987, jolloin aine irtaantui matemaattispainotteisesta päätöksenteon menetelmiin keskittyneestä systeemit- aineesta ja alkoi hakeutua lähemmäs organisoinnin ja johtamisen tutkimusta. Aineen missiona on "auttaa organisaatioita kehittämään ja tehostamaan toimintaansa tietojärjestelmien avulla". Kehitys kohti organisaatioiden johtamistieteitä oli luonteva, sillä mikään muu voima ei nykyisin muovaa organisaatioiden toimintaa yhtä väkevästi kuin tietotekniikka. Systeeminsuunnittelun edellytyksenä on nykyisin perusteellinen - jopa radikaali - toiminnan uudelleensuunnittelu, joka vaatii myös varsinaisen liiketoiminnan , sen johtamisen ja kehittämisen näkemystä.
Tietojärjestelmätiede tarjoaa täyden master-ohjelman (noin 15 kurssia), joka on välitutkinnon tasolla integroitu organisaatiot ja johtaminen - aineen kanssa. Atk-ekonomeja on ehditty kouluttaa jo kolmatta sataa ja vuotuinen valmistuneiden maistereiden määrä on vaihdellut 10 ja 30 välillä vuosittain.
Aineella alkaa olla merkittävä rooli myös HKKK:n muiden master-ohjelmien sivuaineena kaikille ekonomeille tarpeellisten tietotekniikan taitojen opetuksessa, ja esimerkiksi uusilla kursseillamme kuten "Liiketoiminnan kehittäminen tietotekniikan avulla" ja "Globaalit tietoverkot" on ollut reilusti toista sataa opiskelijaa vuosittain. Kansainvälisyyttä puolestaan edustavat ne nykyisin 3-4 ulkomaalaista opiskelijaa, jotka vuosittain tulevat Euroopasta aineemme omassa Erasmus-vaihdossa.
Tietojärjestelmätiede-aine tukee omaa yhteensä noin parinkymmenen jatko-opiskelijan tohtorikoulutustaan sekä valtakunnallisella tieteenalan yhteistyöllä että Tampereen yliopiston ja Svenska handelshögskolanin johtamisen ja yrityshallinnon laitosten kanssa perustetulla GRAMIS (Graduate School of Management and Information Systems) ohjelmalla, jota Suomen Akatemia rahoittaa. Aine on lisäksi järjestänyt yhteistyössä Bernin ja Twenten yliopistojen kanssa vuotuisia kansainvälisiä tohtoriseminaareja vuodesta 1993 alkaen.
Aineessa on tehty tähän mennessä seitsemän lisensiaatintyötä ja neljä väitöskirjaa, joista kaksi valmistui viime vuonna.
Aineen resurssit koostuvat tällä hetkellä yhdeksästä henkilöstä, joista opetus- ja tutkimusvirkoja on kahdeksan, näistä kaksi professorinvirkoja. Ryhmässä toimii lisäksi lyhytaikaisella tutkimusrahoituksella vuosittain vaihtuva määrä projektitutkijoita. Erikoisopettajina toimii lisäksi useita alan yrityksissä päätyötään tekeviä asiantuntijoita. Myös lupaavimmat tutkielmien tekijät ja jatko-opiskelijat on pyritty sitomaan aineen tutkimusprojekteihin. Näinkin laskien tutkimukseen käytettävä kokonaispanos on edelleen suhteellisen pieni. Vain ponnistelemalla huippulaatuun voimme pysyä näkyvillä kansainvälillä foorumeilla, jossa kilpailu on tänä päivänä erittäin kovaa.
Näin pieni ryhmä ei voi toimia tutkimusryhmänä tehokkaasti, jos jokainen yksittäinen tutkija valitsee tutkimusaiheensa täysin omien mielihalujensa mukaisesti. Siksi sekä tutkielmien aihevalinnoissa että erityisesti jatkotutkinnoissa rohkaistaan opiskelijoita valitsemaan aiheensa niiltä painopistealueilta, joilta ryhmällämme on jo aikaisempia tuloksia tai joihin suunnataan useampia töitä uusissa projekteissa.
Koska keskeinen tehtävämme on kouluttaa yritysten tietohallinnon johtamista ja organisaatioiden tietotekniikkalähtöistä kehittämistä hallitsevia ekonomeja, näemme keskeiseksi tutkimusalueeksemme tietojärjestelmien diffuusion hallinnan ja johtamisen organisaatioissa. Sen kansainvälinen tutkimus on viime vuosikymmenen aikana laajentunut diffuusion alkuvaiheesta eli kehittämisestä myös käyttövaiheen ja jälkikäteisevaluoinnin menetelmiin, kuten tehokkuuden ja onnistumisen arviointiin.
Tietojärjestelmien hyväksikäytön monet osakysymykset liittyvät tavalla tai toisella tietojärjestelmiin, joiden kehittäminen ja käyttö muodostavat edelleen keskeisen osan tätä uuden tekniikan (innovaatioiden) diffuusiota. Uusia näkökulmia, kuten infrastruktuuri- ja platformikysymykset on noussut viime aikoina yhä selvemmin esille. Toisin kuin 1980-luvulla, yritysten tietohallinnon suurin päänsärky ei enää ole tietojärjestelmien rakentaminen kotitekoisilla menetelmillä. Työnjako järjestelmiä kehittävien tietotekniikan alan palveluyritysten ja hyväksikäyttävien yritysten välillä on nopeasti muuttunut. Näyttäisi siltä, että liiketoiminnan mallintaminen ja suunnittelu muovautuvat omaksi menetelmäryhmäkseen (Business Engineering), kun taas hajautetut systeemityön menetelmät (Software Engineering) tulevat entistä selvemmin vain palvelutalojen välineiksi. Molemmilla alueilla oliokeskeisyys on kuitenkin välttämättömyys.
Koska entistä suurempi osa systeemityön kokonaistyöpanoksesta tehdään hyväksikäyttävien yritysten ulkopuolella alan palveluyrityksissä, olemme olleet viime vuosina yhä enemmän kiinnostuneita tietotekniikan alan teollisuudesta ja ohjelmistojen kehittämisestä liiketoimintana, koska palveluteollisuuden omat tuote- ja platformiratkaisut vaikuttavat yritysten omiin arkkitehtuuriratkaisuihin. Uskomme saavamme tämän tyyppisellä tutkimuksella ajankohtaiset eväät tietohallinnon johtamisen ja systeeminkehityksen opetukseeen.
Hyväksikäyttävien yritysten tietohallinnon strategisen johtamisen ydintehtävät liittyvät yhä enemmän joustavan infrastruktuurin suunnitteluun, yrityksen (uusien) liiketoimintaprosessien tukemiseen tietotekniikalla, ja strategisten suhteiden (partnership) rakentamiseen palvelujen ulkopuolisiin toimittajiin. Systeeminsuunnittelu eri tasoilla on täten yhä lähempänä liiketoiminnan suunnittelua, koska tietojärjestelmiä ei enää välttämättä johdeta (mukauteta) organisaation toimintamallista, vaan jopa radikaalisti uusittu toimintamalli yritetään suunnitella niissä puitteissa jotka uusi tietotekniikka mahdollistaa.
Hallitaksemme yritysten tietohallinnon keskeisen systeeminkehityksen problematiikan näemme tällä hetkellä tärkeiksi seuraavat systeemityöhön liittyvät tutkimusalueet, joihin olemme uhranneet omaa tutkimuspanostamme:
Ryhmät eivät ole täysin riippumattomia, vaan esimerkiksi aiheen 5) tutkimus liittyy myös ryhmiin 1) ja 4).
Koska pääosa tutkimuksestamme nojaa empiirisen tutkimuksen metodeihin, toteutetaan varsin suuri osa projekteista yhdessä johtavien yritysten kanssa tai niitä koekenttänä käyttäen.
Toisaalta myös kanssakäyminen tiedeyhteisön kanssa on vilkasta, sillä pyrimme kaikissa keskeisissä hankkeissamme kansainvälisesti julkaisukelpoisiin artikkeleihin. Ennenkuin sellaiseen päästään tyypillisestä tutkimuksesta on laadittu suomenkielinen työraportti, esitys johonkin kotimaiseen tilaisuuteen, esitelmä skandinaaviseen tai Eurooppalaiseen konferenssiin, parannettu tieteellinen paperi arvioitavaksi kansainvälisiin lehtiin, ja parhaassa tapauksessa siitä viimeistellyn lehtiartikkelin ilmestyminen jossakin alamme huippujulkaisuista. Tämäkään ei vielä kuitenkaan riitä tieteellisen laadun absoluuttiseksi mittariksi, vaan tuloksekkuutta kuvaa vasta se, kuinka muut tutkijat viittaavat omissa tutkimuksissaan tuloksiimme.
Oman suolansa tähän kansainväliseen työhön antavat osallistuminen vastavuoroisesti konferenssien järjestämiseen, opinnäytteiden arviointiin ja muiden tutkijoiden laatimien artikkelien tai konferenssijulkaisujen (sokko)arviointiin valittaessa niitä parhaisiin julkaisuihin sekä työskentely alamme kansainvälisissä järjestöissä ja tutkijaverkoissa.
HKKK:lla on pitkäaikainen kokemus tietohallinnon strategisen suunnittelun menetelmäkehityksestä, olihan tietojenkäsittelyn kokonaistutkimuksen menetelmistö (METO 2) 1980-luvun lopulla IBM:n BSP:n rinnalla käytetyin yksittäinen menetelmä maamme suuryrityksissä ja valtionhallinnossa. Koska käsitys tietohallinnon strategiasta on muuttunut 1990-luvun alussa taas aika paljon, keskittyy oma tutkimuksemme nyt menetelmäkehityksen sijasta laajemmin tietohallinnon strategian uusiin ulottuvuuksiin kuten liiketoiminnan mallintamiseen, infrastruktuuriin, ulkoistamisstrategiaan, toimittajasuhteisiin ja niiden organisointiin, sekä myös tietohallinnon onnistuneisuuden ja organisationaalisen tehokkuuden arvioinnin menetelmiin. Viimemainituissa on edetty konkreettisiin tilastollisiin mittareihin, joita on julkaistu konferenssiraportteina ja artikkeleina.
Lähiaikoina on tarkoitus toistaa 1980-luvun lopussa toteuttamamme tutkimus suuryritysten tietohallintostrategioiden laadinnasta ja onnistumisesta. Strategian vaikutuksia yritysten tehokkuuteen pyritään samalla kartoittamaan laatimallamme monidimensionaalisella mittaristolla.
Tähän alueeseen liittyy myös jo 1989 kansainvälisessä FINNETH-projektissa käynnistämämme tutkimus tietohallinnon palvelujen ulkoistamisen (outsourcing) alueella, josta järjestimme pari vuotta sitten myös alan eturintamatutkijoiden kansainvälisen työkonferenssin. Aiheesta on valmistunut myös tutkimus, jossa verrattiin suomalaisten, japanilaisten ja amerikkalaisten yritysten ulkoistamispäätöksia ja -kokemuksia.
Ulkoistamiseen liittyvä tutkimuksemme on sivunnut systeemityön organisointia, tehokkuuden arviointia ja infrastruktuurikysymyksiä, muttei ole aivan systeemityön ydinalueella. Aiheesta on useita opinnäytteitä ja tutkimusraportteja.
Yhteyshenkilö:
Markku Sääksjärvi (saaks@hkkk.fi)Tämä tutkimus liittyy jatkona 1994-96 toteuttamaamme kansainväliseen kolmen Euroopan maan tietotekniikan alan yritysten rakennevertailuun (SWI'95), jonka maakohtaiset raportit kunkin maan 200 suurimman yrityksen rakenteesta on julkaistu viime vuoden lopussa. Tutkimuksen jatkona kartoitetaan kolmen maan (Hollanti, Sveitsi ja Suomi) ohjelmistoyritysten tuotekehitys- ja palvelustrategioita, erityisesti hajautetuissa oliokeskeisissä ympäristöissä. Meitä kiinnostavat näiden vaikutukset yritysten menestykseen, asiakassuhteisiin ja globalisoitumiseen.
Tutkimukseen kuuluu ainakin yksi tutkielma systeemityön uusista menetelmistä verkkoympäristössä, kaksi lisensiaatintyötä (Tuotekehitysplatformit ja Asiakassuhteen elinkaari), ja joitakin kansainvälisiä ohjelmistoliiketoiminnan strategioihin liittyviä osatutkimuksia. Projektin resursseina on Suomessa 4 - 5 osapäiväisen tutkijan tiimi, ja vastaavat ryhmät kahdessa muussa maassa.
Johtavat alan yritykset ja niiden yhteenliittymät ovat kehittämässä omia standardejaan tällä kuumalla alueella, joten pyörää ei kannata yrittää keksiä uudelleen. Sensijaan menetelmiä soveltavien asiakasyritysten kannalta on tärkeää ymmärtää mitä tietyn standardin tai kehitysalustan valinta merkitsee yrityksen omalle arkkitehtuurille, ja mihin se on tätä kautta jatkossa sidottu, mihin ei.
Yhteyshenkilö:
Markku Sääksjärvi (saaks@hkkk.fi)Tämä aihe on saanut viime vuosina paljon julkisuutta ja monet suuryritykset ovat yritttäneet toteuttaa BPR-hankkeita. Tällöin yleensä kyseenalaistetaan perinteinen funktionaalinen ajattelutapa, joka on usein johtanut kapeasti määriteltyihin operatiivisiin työtehtäviin ja sitä kautta tehottomuuteen ja byrokratiaan. Prosessijohtamisessa yrityksen toiminnan lähtökohtana ovat yrityksen toimintoja läpileikkaavat prosessit ja niiden radikaali muuttaminen ja tehostaminen tietotekniikan avulla.
BPR-tutkimusryhmän tavoitteena on kerätä mahdollisimman kattava tietopankki suomalaisten yritysten kokemuksista ja analysoida tehokkaita ydinprosessien kehittämismahdollisuuksia. Ensimmäiset empiiriset tutkimukset ovat valmistuneet ja käynnissä on väitöskirjatöitä, joissa pyritään kehittämään malleja kehittämiskohteiden valintaa ja hankkeiden implementointia varten. Tutkimus perustuu yhteistyöhön logistiikka-aineen tutkijoiden kanssa ja myös yhteistyöhön yritysten kanssa, joissa liiketoimintaprosesseja on lähdetty uudistamaan.
Yhteyshenkilo:
Timo Saarinen (saarinen@hkkk.fi)Tällä tutkimusalueella tavoitteenamme on luoda tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvien riskien mittaamiseen soveltuva menetelmä ja sen pohjalta sellaisia riskienhallinnan menetelmiä, joiden avulla on mahdollista välttää virheitä ja varmistaa kehittämishankkeiden onnistuminen.
Menetelmiä testataan parhaillaan yhteistyössä useiden yritysten kanssa.
Aiheesta on valmistunut useita tutkimusraportteja ja odotettavissa on useampia jatko-opinnäytteitä.
Osaltaan tavoitteena on myös kehittää menetelmiä tunnistaa ongelmaprojektit, analysoida ongelmien syyt ja kuhunkin tilanteeseen soveltuvat korjaavat toimenpiteet. Työn perustana ovat teoriapohjan kehittämiseksi tehdyt laboratoriokokeet ja parhaillaan käynnissä olevat yritys-caset. Myös tästä aihealueesta on valmisteilla jatko-opinnäyte. Tutkimus nojaa osaltaan kansainväliseen yhteistyöhön Georgia Staten, Twenten ja Singaporen yliopistojen kanssa.
Yhteyshenkilo:
Timo Saarinen (saarinen@hkkk.fi)Tietojärjestelmien onnistuneisuus on ollut yksi keskeisimpiä tietojärjestelmätieteen kansainvälisen tutkimuksen kohteista, jossa aineemme on ollut mukana pian kymmenen vuotta. Mittareita on kehitetty tietojärjestelmien kehittämisen ja käytön onnistuneisuudelle. Markkinoinnin palvelumalleista on kehitetty myös mittaristo tietohallinnon palvelujen arviointiin. Jälkimmäisestä on julkaistu kansainvälisillä foorumeilla laajalla lähes viidensadan käyttäjän aineistolla testattu mittari, joka on myös yritysten käytettävissä.
Evaluoinnissa on kysymys toisaalta tietojärjestelmien tai niiden vaikutusten arvioinnissa käytettävien mittareiden ideoinnista, empiirisestä testauksesta ja tilastollisesta validoinnista. Viime kädessä pyritään tilastollisiin standardimittareihin, joiden tiedonkeruutyö pyritään pitämään miniminä. Kysymys on siis sellaisen luotettavan mittariston kehittämisestä, joka ei sisällä turhia mittarin osioita (on siis helppo käyttää).
Viimeaikaisten empiiristen tutkimustemme kohteena ovat olleet yritysten soveltamat tietojärjestelmien arviointikäytännöt ja niiden sopeuttaminen muuttuviin liiketoiminnan olosuhteisiin. Mielenkiinnon kohteena on ennen muuta, kuinka ulkoiset muutokset vaikuttavat tietojärjestelmille asetettaviin kriteereihin ja suunniteltuihin investointeihin, ja toisaalta miten tietojärjestelmät voivat auttaa tavoiteltujen muutosten hallinnassa. Tutkimuksessa on tarkasteltu muun muassa organisaatioiden oppimisteorioista käsin muutosten läpivientiä ja yksittäisten investointien arviointitapoja ja menetelmiä. Alueella on menossa jatko-opinnäytteitä.
Yhteyshenkilöt:
Markku Sääksjärvi (saaks@hkkk.fi), Timo Saarinen (saarinen@hkkk.fi)