Anna Kalimo on koonnut yksiin kansiin neljäntoista kirjoittajan työn. Tuloksena on kirja nimeltä Graafisen käyttöliittymän suunnittelu. Emo-organisaationa on Tietotekniikan kehittämiskeskuksen (TIEKE) Systeemityön ja standardoinnin kehittämisyksikön (SYSTA) käyttöliittymäryhmä (KÄLI). Kirjoittajat ovat työnsä puolesta käyttöliittymiin eri kannoilta erikoistuneita ammattilaisia.
Kirjalle on selkeä tarve. Suomeksi ei graafisista käyttöliittymistä ole juuri kirjoitettu. X-ikkunoinnin ensisoveltajat ovat hakeneet oppinsa englanniksi jo aikapäiviä sitten, mutta varsinkin Windows-ohjelmien tuotannon lisääminen tuo alalle jatkuvasti tekijöitä, joilla ei ole kovinkaan paljoa kokemusta suoravaikutteisten ohjelmien laadinnasta.
Kirja paneutuu asiaansa useasta näkökulmasta. Eri kirjoittajat ovat paneutuneet osiinsa vaihtelevalla yksityiskohtaisuudella.
Kirjan alku on jokseenkin tutkimuspainotteinen. Kirja esittelee mitä käytettävyydellä tarkoitetaan, kuinka ihmisen muisti toimii, kuinka ihminen tunnistaa asioita, kuinka käyttöliittymiä arvioidaan jne. Joukkoon on mahtunut myös erityisen mielenkiintoinen kuvaus käyttöliittymän testauslaboration toiminnasta.
Kirja esittelee lyhyesti useita erilaisia suunnittelumenetelmiä. Osa on vähemmän käytettyjä, osa sellaisia, joihin törmää useammin. Nokia on lisännyt maailman johtavaan oliosuunnittelumenetelmään Rumbaughin OMT:hen myös omia käyttöliittymäosiaan ja nimennyt tuloksen OMT++:ksi. Sen esittelevä luku tulee olemaan kirjan luetuimpia.
Varsinaiset käyttöliittymän ulkoasun suunnitteluperiaatteet ovat koettua asiaa, jonka pitäisi olla kaikkien tiedossa. Vaan ei ole. Suurimmatkin kansainväliset yritykset tuottavat jatkuvasti ohjelmia, joissa värit ovat väärät, dialogit ovat sekavia, kaikenkarvaisia painikkeita on aivan liikaa ja läheskään kaikkia toimintoja ei löydy valikolta, vaikkei ole mitään järjellistä syytä, miksi ne ovat pelkästään työkalurivillä. Kirja esittelee perusperiaatteet, joita noudattamalla pahimmat virheet ovat vältettävissä. Yhtenäisyyttä omiin ohjelmiin saa noudattamalla liitteenä olevaa käyttöliittymäsanastoa.
Graafisen käyttöliittymän suunnittelu on alallaan pioneeriteos, jolla on sanottavaa sekä alalla aloittelevalle että graafisiin ympäristöihin siirtyvälle atk-konkarille. Suositeltavin lukutapa on aluksi selailla teosta sieltä täältä ja lukea sen jälkeen huolellisemmin ne luvut, jotka liittyvät läheisimmin omiin kunkinhetkisiin työtehtäviin. Lisätietoihin pääsee käsiksi kirjan mukana tulevien varsin hyvien lähdeviitteiden avulla.
Jari Jokiniemi, jari.jokiniemiÉtekla.fi,