Tarja Kuosa, Tampereen yliopisto
Mitä muutoksia sytykeläiset odottavat olevan tulossa? Niitä selvitimme tekemällä jäsenkyselyn kesällä 1995. Kyselylomake muodostui luomamme tulevaisuustaulukon pohjalta elinkaariajattelun avulla. Jokaisesta aihepiiristä tarkastelimme nykytilannetta, ennustettua tulevaisuutta ja toivetilannetta. Sytykeläisistä 30 kertoi oman arvionsa vastaamalla kyselyyn.
Systeemityön murros -työryhmä muodosti systeemityön tulevaisuuden vaihtoehtoja kuvaavan taulukon ryhmäläisten omien kokemusten ja näkemysten perusteella. Ryhmäläisten ajatusten lisäksi halusimme myös laajempaa näkemystä tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuuden arvioista. Saadaksemme näitä päätimme tehdä jäsenkyselyn sytykeläisille.
Jäsenkyselyllä halusimme selvittää, millainen systeemityön tämän hetken tilanne on ja millaisia tulevaisuusodotuksia ja -toiveita systeemityötä tekevillä henkilöillä on. Kyselyn perustaksi otimme muodostamamme tulevaisuustaulukon. Tavoitteenamme oli hahmottaa, minkä komponenttien käyttö on lisääntymässä ja minkä vähenemässä sekä miten toiveet eroavat tästä todennäköiseksi arvioidusta kehityksestä.
Kyselyyn otimme kaikki tulevaisuustaulukkoon kokoamamme systeemityön komponentit sytykeläisten arvioitaviksi. Näistä komponenteista halusimme saada selville niiden käytön kehityssuunnan: minkä piirteiden käyttö on lisääntymässä, minkä vähenemässä.
Saadaksemme systeemityössä mahdollisesti tapahtuvan muutoksen näkyviin otimme kyselyyn mukaan kolme tilannetta tai kolme eri ajankohtaa tarkastella systeemityön tilannetta. Ne ovat nykytilanne, ennakoitu tilanne sekä toivetulevaisuus. Nykytilanne tarkoittaa, miten systeemityötä tehdään vastaajan yrityksessä (tai muussa organisaatiossa) tällä hetkellä. Myös ennakoitu tilanne koskee työskentelytapaa siinä yrityksessä, jossa kyselyn vastaaja työskentelee; silloin vain tarkastellaan, millainen tilanne saattaisi olla viiden vuoden kuluttua. Toivetilanne kertoo, miten vastaaja haluaisi tehdä systeemityötä; se on yrityksen tilanteesta riippumaton vastaajan mielipide.
Tulevaisuuden tarkastelun ajankohdaksi valitsimme viiden vuoden periodin eli vuoden 2000. Viiden vuoden aikaperspektiivi on lyhyt, mutta arvioimme siten saavamme täsmällisempiä tietoja kyselymme kohteesta. Oletimme, että näin lyhyellä aikajaksolla tapahtuvat muutokset ovat selkeämmin tunnistettavissa ja sikäli kyselyyn vastaaminen ei ole mahdottoman vaikeaa. Toisaalta juuri nyt useassa yrityksessä tehdään laajamittaisia selvityksiä tulevista toimintarakenteista ja -tavoista. Jos vastaaja on tietoinen yrityksessään suunnitelluista muutoksista, on kyselyyn vastaaminen helppoa ja me saamme luotettavaa tietoa systeemityön muutossuunnista. Tiedostimme riskin siitä, että tutkimustulokseen tulee vaikuttamaan se, miten hyvin vastaajamme ovat tietoisia näistä linjaratkaisuista yrityksessään.
Asteikoksi kyselyyn valitsimme elinkaaren vaiheet, sillä sen avulla arvioimme näkevämme, millä piirteillä on mahdollisuus yleistyä ja mitkä taas ovat jo poistumassa. Jos olisimme kysyneet käyttöä yleisyysasteikolla, emme olisi tienneet johtuuko jonkun piirteen vähäinen käyttö sen uutuudesta ja käytön alkuvaiheesta vai ollaanko siitä jo luopumassa ja se on enää vain vähäisessä käytössä.
Elinkaari alkaa alkuvaiheesta, jossa tarkasteltavan kohteen käyttö lisääntyy ensin hyvin hitaasta ja sitten hieman myöhemmin lisääntymisvauhti kasvaa. Täydellisessä elinkaaressa alkuvaihetta seuraa aktiivivaihe, jossa käyttö on runsaimmillaan, ja viimeisenä lopetusvaihe, jossa käyttö vähenee, kunnes siitä on elinkaaren lopussa luovuttu kokonaan. Elinkaariajattelua on selvennetty kuvalla 1 ja taulukolla 1. Välttämättä tietyn työtavan tai välineen elinkaari ei kulje täydellistä rataa (1. selvitellään, 2. alkuvaihe, 3. aktiivikäyttö, 4. vähenemässä ja 5. luovuttu), vaan siitä saatetaan luopua jo heti alkuselvitysten jälkeen, jolloin se kulkee läpi vain vaiheet 0, 1 ja 5. Jos työtapa tai väline, josta jo kerran luovuttiin, palaa uudelleen käyttöön, se tapahtuu uuden kierroksen alkamisen kautta.
Kysely oli kaikkien Sytykkeen jäsenien vastattavissa. Annoimme kyselyn yleiseen jakeluun kaikkien halukkaiden vastattavaksi sijoittamalla sen Sytykkeen jäsenlehdessä Systeemityössä numerossa 2/95 irroitettavina keskisivuina. Lisäksi kysely postitettiin otokselle jäsenistöstä.
Vastauksia saimme 30 kappaletta. Vuonna 1995 Sytykkeen
jäsenmäärä oli 1 200, joten vastausprosentti
on 2,5. Tiesimme, että yleisen kyselyn vastausinto on pieni,
jota vielä laski kyselyn sijoittuminen kesäloma-aikaan.
Vastauksia olimme odottaneet noin 50 kpl, joten vastausmäärä
ei täyttänyt odotuksiamme.
| Vaihe | Selitys |
| 0. ei käytetä | Työtapaa tai välinettä ei tunneta tai ne on arvioitu sopimattomiksi kyseiseen yritykseen tai kyseiseen tilanteeseen. |
| 1. selvitellään | Hankitaan lisätietoja ja koulutusta työtavasta tai menetelmästä, tehdään kokeiluprojekteja. |
| 2. alkuvaihe | Työtapa tai menetelmä vaikuttaa mahdolliselta. Kokeiluprojektit vakinaistuvat tai on päätetty ottaa työtapa tai menetelmä laajempaan käyttöön. |
| 3. aktiivikäyttö | Työtapa tai väline on yleisessä käytössä useissa projekteissa. Samanaikaisesti voi useita työtapoja tai välineitä olla aktiivikäytössä. |
| 4. vähenemässä | Työtavan tai välineen käytöstä on päätetty luopua tai se muutoin on selvästi väistymässä. Sitä käytetään edelleen joissain tilanteissa, esim. vanhojen järjestelmien ylläpidossa. |
| 5. luovuttu | Työtavan tai välineen käyttö on lopetettu. |
Kun pieni osa mahdollisista vastaajista päättää vastata, on syytä pohtia, millaisen otoksen vastaajat muodostavat. Tämä tarkoittaa: Eroavatko kyselyyn vastanneet sytykeläiset muista sytykeläisistä jotenkin? Osa vastaajista on luultavasti sellaisia, jotka ovat työssään kohdanneet alan uutuuksia ja jotka haluavat kokemuksiaan muidenkin tietoon. Vastaamisen syynä voi myös olla velvollisuudentunne, joka voi johtua siitä, että itsekin on jossain vaiheessa tehnyt kyselyä ja siksi haluaa auttaa muita samassa tilanteessa olevia, tai siitä, että vastaaja on jonkun meistä työryhmäläisistä ystävä tai työtoveri.
Pohtiessamme vastausten vähäisyyttä arvioimme syiksi kysymyslomakkeen pituuden ja vaikeuden. Lomakkeessa oli peräti 12 sivua, mitä itsekin pidimme liian pitkänä. Yrityksestä huolimatta emme pystyneet sitä lyhentämään: asia, jonka yhden ryhmäläisen mielestä olisi voinut jättää kysymättä, oli toisen osallistujan mielestä kaikkein kiinnostavin.
Kysymyslomakkeen teki vaikeaksi se, että siinä kysyttiin jokaisen asian nykytilannetta, ennustetulevaisuutta ja toivetilannetta. Näitä ainoastaan yhteen, nykytilanteeseen, on olemassa valmis vastaus. Vastaajan arvioidessa ennustetulevaisuutta hän voi pohjata arvionsa yleisesti esitettyyn käsitykseen (esim. lehdissä olleeseen) osa-alueen kehityksestä tai oman työpaikkansa lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Luultavasti vaikeinta vastaajille on ollut määritellä toivetulevaisuus, sillä tietotekniikka-alalla kehitys on ollut tekniikkavetoista eikä ihmisten toiveita ole kysytty, joten niiden tunnistamista ei ehkä ole pidetty edes tärkeänä.
Kun halutaan vastaajilta tietoa näin moniulotteisesta
asiasta ja vielä useana eri aikana vallitsevasta tilanteesta,
ei kysely ole varmasti paras tiedonhankinnan muoto. Parempi vaihtoehto
olisi luultavasti ollut kyselyn tietojen kerääminen
haastattelemalla valittuja jäseniä. Tällöin
vastaajille olisi voinut selvittää paremmin kyselyn
idean ja mikäli heillä olisi ollut lisäkysymyksiä
niihin olisi voitu vastata. Yleensä haastatteluissa vastausprosentiksi
saadaan huomattavasti parempi kuin kyselyssä.