Kari Kiravuo aloitti esittelemällä yleisradion yleensä ja päällisin puolin. Markku Mononen jatkoi tarinalla Yle:n tietojärjestelmistä: 4500 henkilöä, yli 4500 päätettä, joista yli 2000 PC:tä, mikroista verkossa yli 1500, verkossa 50 domainia. Tekniikkana Token ring, Lan Server, OS/2-serverit. Yle:n sisäinen tietoverkko perustuu omaan linkkiverkkoon (joka sattuneesta syystä oli jo ennestään olemassa...). Verkko yhdistää ympäri Suomen sijaisevat 25 aluetoimitusta.
Uusimpia juttuja Yle:n tekniikka- ja palvelupuolella ovat RDS, DGPS, PDC ja data-TV.
RDS:ssä on mahdollista järjestää myös ohjelmien tyypin mukainen luokittelu. Jos haluaa kuunnella koko automatkan ajan vain puheohjelmia, niin järjestelmä etsii matkan varren asemilta puheohjelmiksi koodatut ohjelmat. Nykyjärjestelmässä on 15 ohjelmaluokkaa, kuten uutiset, rock, puhe, middle of the road yms.
Koska GPS on sotilaiden keksintöä, on aivan ymmärrettävää, että normaalioloissa (rauhan aikana) satelliittien signaalien tarkkuutta halutaan tieten tahtoen heikentää. Se johtaa siihen, että GPS-paikannus toimii normaalisti vain luokkaa 100 metrin tarkkuudella. Sota-aikana signaalista poistetaan tämä epätarkkuus ja paikannus tarkentuu dekadilla tai kahdella eli muutamaan metriin. Näin kävi esim. Persianlahden sodan aikana, jolloin aivan tavallisella paikantimella sai selville seisoiko keittiössä vai eteisessä. Samaan aikaan tietokoneohjatut pommit ja ohjukset löysivät Irakissa maalinsa metrin tarkkuudella...
Jos normaalioloissa haluaa saada tarkemman paikanmäärityksen kuin 100 m, tulee kyseeseen kaksi vaihtoehtoa: differentiaalinen GPS tai tietokonelaskelmin tehostettu GPS. Yle tarjoaa differentiaalista GPS-korjaussignaalia radio-ohjelmiensa kautta. Menetelmä perustuu siihen, että johonkin tarkasti mitattuun paikkaan asennetaan kiinteä GPS-paikannuslaite. Tällöin laite tietenkin ilmoittaa heikennetyistä GPS-signaaleista laskemansa hieman epätarkan paikan. Nyt kuitenkin laitteen paikka tosiasiassa tunnetaan tarkasti, joten on helppo laskea jatkuvasti korjauskerroin, jolla satelliittien signaaleista laskettu paikka korjataan lähelle oikeaa paikkaa. Tämä korjauskerroin lähetetään radiolla DGPS-paikannuslaitteille. Tarkkuus on parhaimmaillaan muutamia metrejä koko Suomen alueella.
Maanmittarit taas käyttävät omissa töissään aivan toista tekniikkaa: GPS-signaaleja kerätään pitkän aikaa ja suuresta määrästä aineistoa lasketaan tietokoneella vastaanottimen paikka millimetrien tarkkuudella, vaikka satelliiteista saataisiinkin vain heikennetty signaali. Satelliittien täytyy näet kiertää maapalloa (käytännössä) vakionopeudella ja vakiokorkeudella, jolloin suuresta määrästä dataa voidaan signaalin häirintä eliminoida sekä muutenkin tarkentaa tulosta muutamalla dekadilla.
Periaatteessa PDC-signaali olisi mahdollista ottaa pois päältä mainostaukojen ajaksi (joita ei tosin Ylen lähetyksissä kovin paljon ole), jolloin mainokset eivät nauhoittuisi. Tämä ei kuitenkaan liene mainostelevisioiden intresseissä, koska paras mainos on se, joka talletetaan videonauhalle.
Suomessa käytetyssä PAL-normin TV-signaalissa on normin mukaan 625 juovaa, mutta niistä vain 575 näkyy ruudulla. Loput 50 juovaa varattiin alunperin kuvan ja laitteiden tahdistukseen, mutta tekniikan kehittymisen myötä tahdistukseen tarvitaan enää vain 15 - 20 juovaa. Yli jää 30 juovaa per kuva. Kuvia tulee 50 kpl sekunnissa. Yhdelle juovalle voi koodata 30 tavua digitaalista tietoa eli yhden juovan tiedonsiirtokyky on n. 1,5 kB/s. Suurin osa näistä juovista siirtää teksti-TV:n sivuja, mutta aina on tilaa vielä yhdelle (tai muutamalle) Data-TV:n juovalle.
Data-TV on menetelmä, jossa saman tiedon voi siirtää helposti, nopeasti ja jopa kohtuuhintaan usealle eri vastaanottajalle yhtaikaa. Jos vastaanottajia on yksi tai muutama, tiedon jakaminen käy helposti vaikka puhelinverkkoa pitkin, mutta mitä enemmän vastaanottajia on sitä kilpailukykyisemmäksi Data-TV tulee. Jos vastaanottajia on vaikka 1000, niin on helppo kuvitella millainen souvi vaikka megatavun tiedoston jakaminen kaikille puheliverkon kautta olisi. Aikaa menisi 10000 minuuttia ja linjakustannus olisi 2000 mk. Data-TV:ssä sama megatavu siirtyy kaikille 1000 vastaanottajalle yhtä aikaa kahdessakymmenessä minuutissa reilusti alle tonnin.
Menetelmä on seuraava:
- lähettäjä salakirjoittaa aineistonsa ja siirtää sen modeemilla Data-TV:n palvelimelle
- palvelin liittää aineistoon kehystyksen ja osoitteet sekä lähettää aineiston taivaalle TV-signaalin mukana (tämän takia TV1 lähettää ohjelmaa läpi vuorokauden)
- varmuuden vuoksi aineisto voidaan lähettää kahteen (tai useampaan) kertaan, jotta tiedon perillemeno varmistetaan (Data-TV:ssä vastaanottaja ei voi kuittailla saamiaan paketteja)
- vastaanottajien Data-TV-dekooderit valitsevat datavuosta itselleen kuuluvat paketit ja poistavat niistä kehystyksen ja siirtävät alkuperäisen informaation vastaanottajan PC:lle
Palvelunopeustasoja on kolme. Nopeimmalla ja kalleimmalla tasolla data lähtee taivaalle 20 sekunnissa siitä, kun se saapuu lähettäjältä Data-TV:n palvelimelle. Käytännössä viive on vain pari sekuntia. Normaalitasolla data lähtee taivaalle kahden tunnin kuluessa ja säästötasolla 24 tunnin kuluessa. Nopeus maksaa: 20 s on +30% normaalintaan lisää, 2 h on normaalihinta ja 24 h on 30% pois normaalista. Hinta koostuu vastaanottajien lukumäärästä riippuvasta perusmaksusta (luokkaa 1000 mk/kuukaudessa) sekä liikennemaksusta, esim. 10 MB/kk maksaa 15000 mk ja yli 20 MB/kk ylimenevältä osalta rajakustannus on 400 mk/MB.
Tällä hetkellä Data-TV:tä käytetään mm. luottokorttien sulkulistojen siirtoon kerran tunnissa ja esim. TV-ohjelmatietojen siirtoon lehtitaloille (ohjelmat kolme viikkoa eteenpäin, sisältäen tekstit, puffit ja kuvat). Muita kohteita ovat keskusliikkeiden jälleenmyyjäinformaatio, yritysten tuoteluettelot, valokuvien ja tekstien siirto lehdille ja painotaloille, asiakaslistojen siirto, vedonluontikertoimien siirto, tietokoneohjelmistojen siirto ja -jako.
Data-TV-palveluja myy Yle ja Datatie.
Ari Järmälä 21.2.95