Pieni tekstiilialan käsiteopas

Luonnonkuidut tulevat joko kasvi- tai eläinkunnasta ja tunnetuimpia ovat taatusti puuvilla ja villa. Luonnonmateriaalit ovat edelleen monen suosikkeja silloin, kun vaatteilta ei edellytetä äärimmaisia ominaisuuksia.

Keinokuidut kuuluvat puolestaan kemian teollisuudan saavutuksiin. Niiden valmistus on rajusti keskittynyttä ja tunnetuimpia valmistajia ovat mm. Bauer, 3M, Du Pont ja Rhone Poulanc. Sitten ensimmäisten nailonpaitojen ovat monet keinokuidut kehittyneet huomattavasti luonnonkuituja paremmiksi ominaisuuksiltaan.

Tex on kuidun mittayksikkö. Se kertoo, kuinka monta grammaa 1000 metrin mittainen kuitu painaa (1 tex=1 g/1000 m). Vanha mitta on denier, joka tekokuiduista puhuttaessa tarkoittaa 9 000 metrin mittaisen kuidun painoa.

Kankaan hengittävyys on asia, joka on helpompi tuntea kuin mitata. Joka tapauksessa hengittävyyden mittana kaytetaan g/m2/24h. Se ilmaisee, kuinka monta grammaa neliömetrin kangas päästaa kosteutta lävitseen 24 tunnin aikana. Käytännössä ulkoilukankaan hengittävyysarvot ovat välillä 4 000 - 20 000. Jotta ulkoiluun tarkoitettu vaate toimisi kunnolla, olisi hengittävyyden oltava vähintään 5 000 g/m2/24h. Jos hengittävyys on alle 1 000 g/m2/24h, on asu täysin tiivis ja kastuu sisältä.

Kankaan hankauskestävyyttä mitataan Martindale-testillä, jossa kangasta painetaan tietylle painolla pyorivää hiomakiveä vasten. Tulokset ilmoitetaan kertomalla montako pyörähdystä kangas kestää ennen kuin siihen tulee reikä. Muut kankaiden kestävyyttä kuvaavat arvot ovat repaisy- ja murtolujuus.

Monet ulkoiluun tarkoitetut kankaat jälkikäsitellään, jotta niiden ominaisuudet paranisivat. Erilaisilla käsittelyillä kangas saadaan vettähylkiväksi, jopa vedenpitäväksi. Parhaimmillaan kankaat saadaan likaa ja jopa öljyä hylkiviksi. Tunnetuin jälkikasittelyaine lienee Fjällravenin Grönlannin vaha, jolla kyllästetään G1000 kangasta. Muita käytettyjä aineita ovat Imprenex, Nikwax, Teflon ja Scotchgard.

Vedenpitävyys on metsästysvaatteissa tärkeää ja se ilmoitetaan DIN-normin mukaan kankaan kestämän vesipatsaan korkeutena millimetreinä. Jotta kangasta voitaisiin kutsua vedenpitäväksi, on sen kestettävä 300 - 500 mm:n vesipilari. Käytännössä nämä kankaat ovat kuitenkin vasta vettähylkiviä. Standardeja on monia ja niinpä saksalaisten mukaan kangas on vedenpitävä vasta, kun se kestää 1 300 mm:n vesipatsaan.

Suomalaiset ovat tiukempia omissa standardeissaan, mikä on varmasti pohjolan kovissa keleissä oikein. Rukka ilmoittaa omissa kankaissaan vedenpitävyyden alarajaksi 200 cm, ja samaa rajaa pitää myös Finlaysonin Action-kangas.

Yli 1000 cm:n vedenpitävyyden arvoilla ei ole merkitystä, pienemmät arvot ovat enemmän kuin riittäviä. Kaikkien tuntema Gore-Tex ilmoittaa vedenpitävyydeksi huimat 4 500 cm.

Kankaan ja ihon väliin jäävää ilmatilaa kutsutaan mikroilmastoksi. Se vaikuttaa huomattavasti siihen, miten tunnemme kuuman, kylmän ja kosteuden. Vaatetuksen tehtävänä on pitää alin vaatekerros irti ihosta jotta ihon ja vaatteen välille jäävä ilmatila säilyttaa ihon lämmön kehon ylläpitämällä tasolla.

Kerrospukeutuminen on päivän sana. Lähes kaikki ulkoiluvaatteet, myös metsästysasut, on suunniteltu kerrospukeutumista silmällä pitäen. Ideana on, että alimpana pidetään iholta kosteuden poistavia alusvaatteita. Välikerroksen kankaan tehtavänä on säädellä lämpöä ja haihduttaa hikeä eteenpäin. Päällysvaatetuksen tarkoituksena on sitten suojella tuulelta, sateelta ja lialta sekä päästää hiet pihalle.

Mikrokuitu ja -kangas ovat juuri nyt kuumia nimiä tekstiilimarkkinoilla. Niinpa käsitettä käytetäänkin miten sattuu. Liki silkinhienoille mikrokuidulle on olemassa oikeastaan kaksi eri määritelmää. Ranskalaisten mukaan alle yhden Dtexin paksuiset kuidut kuuluvat mikrokuituihin mutta saksalaiset hyväksyvät mikrokuiduksi myos 1,0 -1,2 Dtexin kuidut. Mikrokuidusta saadaan erittäin tiivis kudos, joka pitää tuulta, hylkii vettä ja on samalla miellyttävän tuntuinen.

Eläinten villaa on käytetty ulkoiluasujen päällysmateriaalina iät ja ajat, sillä siitä saadaan aikaiseksi tiivis ja kovapintainen sekä kulutusta kestävä kangas. Hyvänä esimerkkinä on perinteinen karkea villakangas, sarka. Mutta villakangas tunnetusti kutistuu pesussa, joten useimmat kankaat on jo valmiiksi kutistettu. Pesuohjelmien suhteen ne ovat silti varsin ronkeleita.

Villakankaista saadaan erilaisten käsittelyjen avulla sekä vettähylkiviä että tuulenpitäviä. Tosin villa on melko painavaa keinokuituihin verrattuna ja kuluu nopeasti etenkin märkänä. Toisaalta villa säilyttää lämmöneristyskykyään hyvin märkänäkin.

Ominaisuuksiltaan erilaisia puuvillakankaita on lukematon määrä. Suurimpia etuja on puuvillan miellyttävyys ihoa vasten. Se tuntuu viileältä kovallakin helteelle, mika lienee suurin syy materiaalin suosioon esim. safariasusteissa. Mutta puuvilla kastuu helposti, on kastuttuaan inhottavan kylmä ja kuivuu keinokuituja hitaammin.

Keinokuitujen maailmasta kahta kangasta kaytetaan erityisen runsaasti ulkoiluvaatteissa. Polyamidikangas, joka kulkee myös nimillä Nailon, Perlon ja Taslan, on erittein kestävää, kevyttä ja nopeasti kuivuvaa, koska se ei ime enempää kuin 4% painostaan kosteutta. Polyesteri eri versioineen on puolestaan eniten käytetty keinokuitu ja sen etuina ovat kestävyys, keveys sekä hyvä ryhdin- ja värinpitävyys. Lisäksi polyesteri imee kosteutta vain 1% painostaan, joten se kuivuu erittein nopeasti.

Uusista erikoismateriaaleista on ehkä Gore-Tex kaikkein tunnetuin ja se on ollut uranuurtajana vedenpitävien ja hengittävien kankaiden rintamalla. Gore-Tex on oikeastaan pelkkä huokoinen PTFE-kalvo (polytetrafluorietyleeni), joka laminoidaan kankaan sisäpinnalle (2L), kahden kankaan väliin (3L), erilliseen nailonverkkoon (Z-liner) tai vuorikankaaseen (LTD). Kalvon huokoset ovat todella pieniä, sillä niitä mahtuu neliösentille yli miljardi kappaletta. Ideana on, ette vesipisara ei mahdu reiästä vaatteen sisään, mutta pikkuruiseksi molekyyliksi höyrystynyt hiki mahtuu haihtumaan reiästa ulos. Näin siis teoriassa, mutta käytäntö on ollut hieman hankalampaa kertoo nimimerkki "Kokemusta on".

Gore-Texin ominaisuudet ovat joka tapauksessa kovaa luokkaa, vedenpitävyys on vähintään 450 cm:n vesipilari ja tuulenpitävyys on totaalinen. Hengittävyydellä on useita arvoja riippuen laminoinnista. 2L:n hengittävyys on 14 250, 3L:n 11 300 sekä Z-linerin ja LTD:n 17 667 g/m2/24h. Gore-Tex antaa takuun toimivuudesta ja materiaalia käytetään paljolti myös metsästysasuissa.

Action on kotimainen Finlaysonin kehittämä sivelymenetelmä, jolla kankaan pintaan saadaan aikaan vettäpitävä ja hengittävä mikrohuokoinen kalvo. Kankaina käytetään keinokuitu- sekä sekoitekankaita ja valmistaja voi säätää ominaisuuksia käytön mukaan.

G 1000 on puolestaan ruotsalaisen Fjällrävenin teettämä kangas, jossa on 65% polyesteriä ja 35% puuvillaa. Omaleimaisuuden saa aikaan grönlanninvahalla tehtävä viimeistely. Vedenpitävyys on uutena noin 50 cm ja hengittävyys on hyvä. Lisäksi G 1000 on painoonsa nähden erittäin kestävää, melko tuulenpitävää, mutta kuivuu hitaammin kuin puhtaat keinokuitukankaat. Vahaus tietenkin kuluu ja haihtuu pesujen myötä, mutta onneksi käsittelyn voi helposti uusia itsekin. Fjällrävenin asut ovat aina olleet kirjoittajan sydäntä lähellä ja ovat myös palvelleet moitteitta ankarissakin olosuhteissa.

Erilaisia tuotemerkkejä ja käsittelyjä olisi tarjolla vielä pilvin pimein, mutta tilanpuutteen vuoksi otamme mukaan enää yhden. Se on toiminnaltaan mielenkiintoinen Sympatex, jota valmistaa Akzo Fazer.

Sympatex on 0,015 mm paksu kalvo, joka laminoidaan kankaaseen, kahden kankaan väliin tai tukikudokseen päällys- ja vuorikankaan väliin. Erikoiseksi Sympatexin tekee se, että siinä ei ole lainkaan huokosia, vaan sisältä tuleva hien kosteus kulkeutuu ulos kalvon molekyyliketjun läpi.

Sympatex-kalvo on vettäimevaa polyesteriä ja kosteus kulkee sen lapi sisä- ja ulkopuolen lämpötilaerojen kuljettamana. Vedenpitävyys on 1 000 cm ja hengittävyys on 2 500 g/m2/24h.

Lue pesuohje

Muistuttaisimme lukijaa lopuksi siitä pienestä kangaslapusta, joka on ommeltu jokaisen vaatteen sisäpuolelle. Se lappu on vaatteen pesuohje. Joskus metsästysasukin on pakko pestä ja silloin on parasta tietää missä lämpötilassa ja millä ohjelmalla homma sujuu vaurioittamatta vaatetta.

Varsinkin keinokuidut reagoivat helposti kuumuuteen, joten myos silityslämpötilojen ja -tapojen kanssa on oltava tarkkana, esim. Actionkangasta ei voi lainkaan silittää. Samalla on muistettava se, että useat pesukerrat vaikuttavat kankaan pinnoitukseen ja jälkikäsittelyyn, joten veden- ja tuulenpitävyysominaisuudet saattavat heikentyä.