Työpaikka sitten järkkääntyi lähes optimaalisesti - ehdin olla työttömänä lähes viisikymmentä minuuttia ennen kuin tarjottiin uutta työpaikkaa. Tiksin Adeccolla teen nyt ainakin seuraavat kolme viikkoa aktiivisesti jotakin toimiston takana. Kun kurssit alkavat tosissaan, niin täytyy vielä sitten katsoa kuinka paljon työtä voi tehdä. Ei varmaan enempää kuin puolitoista päivää viikossa, jos meinaa opiskellakin.

Vietin joulunjälkeisen ajan sängyn pohjalla, mikä oli ehkäpä osaltaan hyvä, koska ehti pysähtyä miettimään elämäänsä ja katselemaan sitä. Isotätini poismenon jälkeen on tullut aika paljon mietittyä kaiken katoavaisuuttaa ja onnellisuuden hetkellisyyttä. Ryhmäseksin pikkujouluissa oli Mussun ja Wilhelmin kanssa keskusteluja fysiikasta ja tieteestä. En ollut ikinä tosiaan ajatellut katsovani länsimaisen tieteen tulevaisuutta niin synkästi että kahden muun näkymät siihen tuntuivat jopa naivin positiivisilta. Eikä mussua tai wilhelmiäkään noin yleensä voi ainakaan liiasta optimismista syyttää.

Sammuvan ihmiskunnan tiedekäsitys sai lisää kyytiä kun luin jouluna Moorcockin Viimeisten aikojen valtiaat trilogian. Suosittelen rappioromantiikasta kiinnostuneille. Ehkä olen tosiaan sitä mieltä, että paluu nykyisenkaltaisesta lumemenosta "aidonmpien" ja "alkuperäisempien" tunteiden pariin olisi vain hyvästä. Ehkäpä omalta osaltani tietty yksinkertaisuuden tavoittelu pelimaailmoissa on pettymystä niin kännyköihin kuin televisioonkin. Ehkäpä kaipaan samanlaista kulttuuripaluuta tragediaan ja väkevään, jota saksalaiset romantikot ja heidän jälkeensä natsit etsivät. Paluuta kultamaahan. Näinä edistyksen aikoina. Terkkuja Sauronille.

Pimenoffin haastattelu oli täyttä rautaa eilisessä Hesarissa. Lukekaa se jos vielä jostain saatte käsiinne. Ainakan Pimenoffin Maa ilman vettä oli sangen vangitseva lukukokemus. Antoi tiettyä perspektiiviä maailmantilaan. Fiksu tyyppihän tuo Pimenoff on muutenkin, tuplatohtori ja kaikkea. Ja pidetään ne vasemmistoälykkösyytökset siellä omalla puolella.

Mika Mannermaan muistelukirja Matka oli myös sangen viihdyttävä. Entinen tulevaisuudentutkija, kokoomuslainen, vihreä, dosentti sun muu antoi täyden laidallisen mielipiteitään maalmasta ja kaikesta matkatessaan ensin Marseilleen ja sitten Jäämerelle. Tilityksestä tuli nelikympiselle miehelle aika hurja. Mikäli matkakertomukset ja tiukat näkemykset elämän perustavampiin kysymyksiin kiinnostavat, niin eiköhän siitä saa jotain irti. Sosiologit, feministit, pakkoruotsi, stalinistit ja vihreät saivat ainakin täyslaidallisen. Minkä mies argumentaation kirkkaudessa menettää, sen hän ottaa tyylissään takaisin. Laaja kirjoitustausta näkyy selkeästi.

Syksyn työt on ilmeisesti nyt sitten tehty, ilmeisesti melkein kaikki kurssit menivät läpi. Ehkä siis olisi hyvä hiljentyä jouluun, vuoden synkimpään juhlaan. Tänä vuotena on vain yksi kirjanpito tehtävänä, joten tästä tulee varmaan melkeinpä lomaa.

Mikäli jollakulla lukijoistani olisi tarjota mukavaa osa-aikaista taloushallinnon työtä ensi vuodelle, niin olen kuulolla. Jossain järjestössä olisi vielä bonusta.

Ai mitä mieltä Kahdesta tornista? No, tällä ei kyllä respectia heru, mutta mun mielestä se kirja onkin aina kaivannut hiukan kilpisurffailua, kung-fua ja muuta virtaviivaistusta. 10-

..mutta älä lue kirjaa ennen kuin menet katsomaan elokuvaa. Tai no, sitten toisaalta siitä ei tajua varmaan paljonkaan, mutta ainakin elokuvana toiminee paremmin.

Mitä tulee edistykseen, niin mun mielestä analogia natseista hobitteihin oli aika osuva. Toisaalta kyllä nuo örkkiarmeijat olivat selviä kommunisteja eivätkä
teknokraatteja.

Jo multa kysytään (37D040: Information Economics) tentissä, että miten ratkaisisin sähköisten tietoverkkojen tekijänoikeudet, niin voinko olla antamatta täyslaidallista? Ai van oikein, en. No kyseinen opettaja on sentään aikaisemminkin osoittanut sietokykyä satunnaiselle avautumiselle. Ehkäpä jopa jonkinlaista huumorintajua ("Our todays topic is Monopolies in software business. Can _anybody_ in this class name a monopoly in software business?)

No, eihän (lähes) ilmaiseksi kopioitava ja siirrettävä digitaalinen tieto voi mitenkään olla klassisessa kansantaloudellisessa mielessä niukka resurssi. Niukaksi sen tekevät vain USAn tiukka asenne tekijänoikeuksiin. Kun kerran itsenäisyysjulistuksessa jo todetaan Lockea mukaillen, että vapaille kansalaisille pitää taata oikeus harjoittaa tieteitä ja taiteita oikein kongressin suojaamana, niin eihän mikään mahti maailmassa voi sitten pysäyttää Microsoftin imperialismia. Tekopyhän huippu ovat tietenkin ne jenkkien lobbarit, jotka tekevät vuosittain listan maista joissa tekijänoikeudet eivät oikein toteudu ja jotka tulee asettaa mahdollisen kauppasodan uhatessa heti boikottiin ja rokottaa röyhkeydestä oikein olan takaa. Ei sillä niin väliä että Bill saa enemmän palkkaa vuodessa kuin mitä suurimman osan afrikan maiden kansantuote. Tai sillä, että tuo tulo on saman suuruinen kuin kuuden maailman köyhimmän valtion tulo. Varmasti liberaalia Lockeakin moinen tahti hirvittäisi. Tai no, hän varmaan toteaisi olleensa väärässä ja pyrkisi muuttamaan perustuslain tulkintaa hiukan järkevämmäksi, järjen mies kun kerran oli. Ainiin, eihän perustuslakia voi muuttaa, sehän polveutuu jumalasta.

Onko tekijänoikeuksilla sitten mitään virkaa suurille viihde- tai ohjelmistoyrityksille? En jaksa uskoa. Puheet sokeasta kädestä voi sitten jättää vaikka taas ensi itsenäisyyspäivään, jos sitä tulee. Suurin osa piratismia vastustavista laeista lienee säädetty suojaamaan maan omaa ohjelmistoteollisuutta. En viitsi edes referoida mitä kaikkea kaupallisten tieteiden nimissä sanotaan niistä kaikkia moraalilakeja ja asetuksia rikkovista piraateista. Varmaan parasta olisi ampua koko porukka. Krokotiilinkyyneleitä ei tosin irtoa myöskään niille miljoonille ja taas miljoonille dollareille, jotka suuryrtykset piratismin takia "menettävät". Minä olen aina luullut ettei sellaista mitä olekkaan voi menettää. Onneksi Microsoftin BSA valehteli tämänkin harhaluulon pois minusta.

Aina sama juttu. Laadittaessa tilinpäätöstä sitä kuuluttelee hyvissä ajoin aina kaikkia toimittamaan hyvissä ajoin ja hyvässä järjestyksessä kaikki tulo- ja menotositeet. Samaten sitä useimmiten muistaa pyytää arviota kaudelle vielä tulossa olevista laskuista. Silti aina joku pihtaa niitä viimeiseen asti. Se on outoa, mutta se lienee samanlainen ihmislajin ominaisuus kuin karvankasvu.

Luin tänään Husserlin Fenomenologian idean muutamaa ensimmäistä lukua ja totesin, että voi vaikeatkin asiat ilmaista mahdollisimman vaikeasti. Onneksi tentti on huomenna ja sitten voikin taas olla ajattelematta ajattelemista pari viikkoa.

Lukiessani tänään taas Bushin toimista Irakin seuduilla muistin miksi vihaan amerikkaa. Tai sanotaan vaikka, että vihaan poliittista järjestelmää jossa sheikki ratsastaa suurpääomalla ja aloittelee sotia nostaakseen jenkkifirmojen tulosta ja "vapauttaakseen" maailman toisiksi suurimman öljymahdin diktaattorista, josta se ei halua eroon. Ei me oikeasti anneta sen tehdä niin, eihän?

Suomenkieli on kaunista. Erityisesti jään kaipaamaan sitä, koska tänäkään syksynä ei sitten tainnut olla kuin yksi tai kaksi tenttikirjaa ja kaksi kurssia suomeksi. Kaikki puhuvat englantia ja ranskaa, mitkä toki ovat funktionaalista tai sointuvaa - mutta ei niissä ole samaa ilmaisuvoimaa. Urgh. Oma suomen kielen kirjoitus taitoni varmaan kaikkoaa lopullisesti noiden kirjoittamien Hhhk: n höpöhöpö-artikkelien virrassa.

Saattelin tänään maalliseen lepoon sukumme vanhimman, isotätini. Nytten ei sitten ole enää yhtään vanhempaa (tai juurikaan nuorempaakaan) sukua hengissä. Muistin miksi vihaan kirkkoa, tekopyhyyttä ja Uosukaista.

Alunperin isotätini syntyi samana vuonna kun Bobrikoff murhattiin ja ehti siis nähdä koko itsenäisen Suomen taipaleen ottaen osaakin sinne ja tänne. Erityisesti toiminta "vapaussodassa", kokoomuksen naisissa, rintamanaisissa, Lotta-Svärdissä, Joutseno-seurassa, Joutsenon kotiseutuyhdistyksessä, Karjala-liitossa, kriminaalihuoltoyhdistyksessä, seurakunnassa ja kokoomuksen kirjakerhon 25-vuotinen vetäjyys eivät osoita täysin samaa aallonpituutta. Vaikkemme nyt hyvälläkään tahdolla voi väittää meidän olleen sydämellisissä väleissä tai yhtä mieltä oikein mistään, niin jäin kunnioitukseen ja kaipaukseen.

Elämän katoavaisuuden miettimisen lisäksi ei voi olla ihmettelemättä sitä tietomäärää, joka ihmisellä voi olla eri asioista. Että toinen voi muistaa itsenäistymisen ajan tai sen kun oman kylän pojista lähti rintamalle 42 ja palasi ehjänä 3. Se auttaa asettamaan nöyryyteen ja kunnioitukseen.

I'd Like to Buy the World a Deltax

Vuonna 1917 uuden hallitusmuodon esittelyn yhteydessä Svinhufvudin porvarisenaatti antoi julistuksen Suomen itsenäisyydestä puolivahingossa. Sosiaalidemokraatit vastustivat muotoilua haluten neuvotella lisää Itä-naapurin kanssa.

85 vuotta myöhemmin sosiaalidemokraattinen presidentti ottaa vastaan valtakunnan merkkihenkilöitä Linnan juhlissa. Keskustanuoret tukevat "perinteistä" linnan juhlaa. Aktivistit osoittavat mieltään. Kuinka moni asia oikeasti on muuttunut? Jaa-a.

Takaisin vuoteen 1917 - Venäjän vallankumouksen jälkimainingit osuivat Suomeen alle kuukausi myöhemmin. Melkein oma aloitteisesti aloimme tappaa toisiamme.

Sama tahti jatkui itsenäisyytemme "kohtalonvuosina" talvisodan ja jatkosodan aikana. Ensin tuli Venäjä ja sitten suomalaiset saivat ihan oma-aloitteisesti sijoittaa itärajan Uraliin hyökäten Neuvostoliiton kimppuun. Stalinin armosta ja Berliinin kiireestä johtuen hyökkäysintoista Suomea ei vallattu.

Petsamo meni ja Viipuri. Minun kyyneleitä eivät isoisäni ja isoäitini asuinseutujen menetys kirvoita. Suomalaisen tekemällä tehden nationalismin kaipuu menetettyyn Karjalan kultamaahan on melkein yhtä onttoa kuin Bushin puhe vapaudesta.

Itsepäisyyspäivä ole koskaan minulle ollut kovin merkittävä juhla, vaikka omalla tavalla isänmaallinen olenkin. Miksi palvoa muutamaa viivaa kartalla, outoja lippusymboleja, militarismia välttämättömänä ja epäuskottavaa nationalistista tarinaa pyhästä suomineidosta? Hyviä itsareita silti itse kullekin.

Nojuu, ihan kivahan se oli. Liian funk ja turkkilaiset häiritsi, mutta muuten ok. Jos vaihtoehtona on Bond, niin mene vaikka teatteriin.

Ajattelin alkaa toisella kertaa pitämään tätä blogiani yllä. Tarkoituksenani on kasvattaa henkilökulttiani.

Tänään menen teatteriin katsomaan Molierin Porvari aatelismiehenä. Kaikenkattavan yleissivistykseni mukaan se on satiiri nousukkaasta väärässä ympäristössä.

Keskustelin henkevästi pääkaupunkiseudun alueellisesta eriarvoistumisesta. Rikollisuus pienenee, rikosten määrä laskee, alueellinen segregaatio on vähäistä ja hyvinvointivaltio tuntuu toimivan hyvin. Nämä ovat faktoja. Miksi oikeistolainen lehdistö ja turvallisuutta myyvät yhtiöt väittävät muuta? Jaa-a.

Sosialistisen vallankumouksen mahdollisuus Suomessa ensi vuonna on veikkaukseni mukaan vain 8 prosenttia. Kuokkavierasjuhlille en mene. Periaatteellista syytä menemättömyydelle ei ole.

Keskustanuoret osoittavat näköjään purevaa oppositiopolitiikkaa menemällä puolustamaan linnan juhlia. Toivon vilpittömästi, että tämä näkyy Pentikäisen äänisaaliissa tulevissa eduskuntavaaleissa.