Luin Grangen Purppuravirrat (Les Riviéres Pourpres) ja onnistuin jännittymään sen verran että se oli kahlattava kerralla läpi. Todella vangitseva kirja. Siitä on tehty ranskalaisten toimesta joku hittielokuva, jota en ole nähnyt. Jos elokuvaan on saatu edes 10% kirjan visuaalisuudesta, niin se on sen jälkeen minulle liian ahdistava elokuvakokemus. En aio vuokrata sitä.

Dopingin musta kirja sen sijaan oli yllättävänkin kevyt lukukokemus. Kun en livenä hiihtojupakkaa seurannut, niin kirja toimi alkaessani jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielenkiintoisinta kirjassa oli tarkka tapahtumakuvaus, heikkoa ihme ranttaus.

Ilmeisesti minua on ehdotettu johonkin HYY-virkaan. Mahdollista vapaa-aikaa uhkaavat kokousmäärät selvinnevät lähiviikkoina. Sitä ennen erään "sitoutumattoman" poliittisen opiskelijajärjestön työtä vaativa yhdistyksen kokous.

Pitänee vaihtaa vapaavalintaiset kirjat lähipäivinä koulukirjoihin. Se on tavallaan sääli. Onneksi kesällä voi sitten jatkaa siitä mihin joululomalla jäi. Loma nyt ainakin tuntuu tekevän hyvää.