Tasan kuukauden kuluttua täytän 24, vuoden kuluttua siitä 25, joka on jo puolet 50:stä. Totesin kaipaavani mussun piristävää seuraa. Mailasin haluavani hiideksi. Toisaalta, kun muistaa että Nino täyttää viikon päästä 18 voi unohtaa kaikki kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta. Tästä eteenpäin mennään kohti sammuvaa aurinkoa.

Työni eli työhakemusten lukeminen, karsinta ja haastatteluiden syöttö näyttää loppuvan 30.1. Minulle tarjottiin toista työtä Palaceravintoloiden taloushallinnosta. Tunnen talouspäällikön entisestä työpaikastani, mutta työpaikan pysyvyydestä ei ole mitään varmuutta. En ottanut sitä vastaan, katsotaan nyt edelleen tulevaisuuteen. Mikäli jollakulla olisi mukavaa työtä joka perjantai 8-16 ja lisäksi tiistaiaamuisin, niin minuun voi ottaa yhteyttä. Mikäli sopivaa työtä ei jostain syystä löydy voisin edelleen jättää teeskentelyyn perustuvan talouden juoksupyörän ja keskittyä kaikella tarmolla älyni kehittämiseen. Perjantaisin olisi nimittäin myös paitsi ranskalaisen nykyfilosofian, niin myös Schopenhauerin filosofiasta kertova kurssi. Siitä voikin sitten jatkaa älyllisesti ylivoimaisten elitistikaverieni kanssa punaviinille johonkin Kruunuhaan läävään. Toistaiseksi pitäydyn työnhaussa, koska kai tässä elämässä pitää sentään joku tolkku olla.