Subjektin eroosio kurssi uhkaa muuttua niin mielenkiintoiseksi, että taidan sittenkin pysyä siellä. Aivan heti ei tullutkaan mieleeni, että tekniikka ja pyhä yhteisön lähteenä ovat kaksi ääripäätä ja toisaalta hyvin samankaltaisia rajoittaessaan ihmisen toimintavapautta. Toisaalta tekniikkaan liittyy voimakas säännön seuraaminen, tyypittely ja työläissotilaan ideologia, kun taas pyhän keskeisin asia on ekstaasi.

Metafyysisestä maailmasta moderniin maailmnaan siirryttäessä oleelliseksi muuttaa maailmankuvan kuvaustavan samuus, ei enää identtisyys. Ja objektivoitaessamme tieteen avulla maailman siitä tulee modernille ihmiselle luonnollinen tapa katsoa objektia ja ottaa sitä haltuun. Tämä katsomistapa sivuuttaa aidon olemisen. Ongelmalliseksi tulee myös ihmisen suhde omaan itseensä - itsestä tehdään objekti, jota rakennetaan, tarkastellaan tieteellisesti ja objektivoidaan. Tämä johtaa erilaisten roolien ottamiseen autenttisen ja todellisen elämisen sijaan.

Ehkä live-roolipelaaminen ei siis olekaan kovin post-moderni hanke, vaan hyvin moderni. Tehdessämme objektivoituja hahmnoja käytämme samoja työkaluja selittäessämme itseämme. Koko elämästä tulee roolipeli todellisen aidon elämän sijaan. Eläköön tyypittely, roolittelu, säännön seuraamisen tekniikat ja vieraantuminen.

Koska taisin juuri rantata sekavasti, lopetan tältä päivältä tähän. Luulen, että syvällisempi tutustuminen subjektin kuolemaan antaisi enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseäni selkeästi ja kirkkaasti sanoen jotain merkityksellistä.

Muutama ihminen on valittanut, että blogissani on kirjoitusvirheitä. Tottakai siinä on, eihän tämä ole mikään oikea julkaisu.