Totesin tänään saavuttaneeni uuden asteen vieraantumisessani.

Tunsin hetkittäistä iloa keväästä sekä katoavan paratiisin banaalista menosta. Länsimaisen sivistyksen syöksykierre tai maailman epäoikeudenmukaisuus eivät saaneet hetkeksi otetta kun katselin jalankulkijamuurahaisten menoa Unioninkadulla. Ilmeisesti elämästäni on muodostumassa solipsistisen ontologian eskatologinen korkea veisu.

Me menetetyn maailman asukit voimme sentään vielä iloita hetken ennen maailmanloppua. Mikä olisikaan parempi tapa kuin paeta työläissotilaan arkea historian uudeksielämiseen ja katkeraan taisteluun vääjäämättömyyttä vastaan. Emme me tarvitse uutta uskontoa, jumalat ovat jo palanneet, mutta kukaan ei muista uskoa. Valmistautukaa uskolliset sillä kevät tulee. Eikä enää mikään ole niinkuin ennen.