Varoitus: Spoilaan Matrix Reloadedia - jos et halua pilaantua: ÄLÄ LUE TÄTÄ ENTRYÄ.

Kävin siis elokuvissa eilen. Elokuvan filosofisesta annista tai sen puutteesta voisi kirjoittaa kokonaisen esseen (ja saada ovareita). En jaksa nyt, joten kirjoittelin mietteitäni tänne.

Nähdäkseni keskeinen ongelma Matriksissa koskettelee vapaata tahtoa ja toisaalta valinnan vapautta vs. determinismia. Keskustelu saavuttaa sangen nopeasti ontologisen sfäärin: Neo on valittu, hänen elämänsä kausaaliketju on jo määrätty ja hänen tulee ainoastaan ymmärtää miksi mitäkin tapahtuu. Lopussa ihmisten luoma konejumala antaa Neon valita Siionin pelastuksen tai rakkauden ja tuhon. Neo valitsee ihmisenä tietenkin perisynnin.

Sinänsähän tahdon vapauden ongelma heräsi ensimmäisinä vuosisatoina ajan laskun aloittamisen jälkeen. Filosofian painopiste siirtyi roomalaiseen kulttuuripiiriin ja filosofian kieli muuttui kreikasta latinaksi. Yhteentörmäyksenä olivat myös erilaiset monijumalaiset klassiset kreikkalaiset filosofielämänsuunnat ja toisaalta muotoaan hakeva roomalainen sivistys yhdistettynä kristinuskoon. Latinan sana volontas yhdisti neljä kreikankielistä sanaa muodostaen valinnan ja tahdon käsitteet. Aikaisemmin niiden konnotaatiot olivat erilaiset. Lisäksi tämä volontas liittyi jo alunperin hyvin voimakkaasti kristilliseen perinteeseen ihmisen väärinvalinnasta ja syntisyydestä. Ennen tätä tahdonvapauden ongelma ei herännyt samanlaisena. Tämän jälkeen se heräsi vertailuna ihmisen ja jumalan tahdon välillä. Matriks käsittelee nähdäkseni samaa ongelmaa: ihmisen luoma konejumala voisi valita täydellisesti, mutta ei kuitenkaan voi valita "vapaasti", ihminen sen sijaan voi, koska sillä on mahdollisuus erehtyä.

Uuden ajan alussa yksilökäsitys keskitti huomion ennestään voimakkaammin nimenomaan klassisen subjektin henkilökohtaiseen valintaan - toisaalta se myös mahdollisti "objektiivisen" keksimällä sen. Näin ollen huomio keskittyi ontologiasta epistemologiaan: olemisesta tietämiseen. Ongelma on Neolla nimenomaan epistemologinen, tietämiseen liittyvä: olemukselleen hän ei (muka) voi mitään, mutta hän voi sentään hankkia lisätietoa, joka voi edelleen vaikutttaa hänen elämäänsä ja kohtaloonsa. Konejumala ja sen vaimo ovat toki kaikkitietäviä, mutta edes he eivät voi tietää kumman Neo valitsee - valinta on siis vapaa, tulevaisuus on avoin. Kohtalo ei ole kirjoitettu tähtiin tai ihmisten sydämiin vaan uskonnon suuri kertomus voidaan hylätä, koska arkkitehtikaan ei tiedä.

Lisäksi elokuvassa olivat esillä myös koneet (mennään hei kellariin katsomaa kaivinkoneita) vs. romantiikka (tai tässä tapauksessa uskonto ja luonto) ja eri kulttuuripiirien mytologiat villinä sekasotkuna. Kristillinen hapatus tosin nimenomaan vapaan tahdon ja perisynnin kohdalla ainakin minulle hiukan liian pinnalla. Ja olihan siinä paljon myös hämmästyttäviä ja täpäriä kung-fu -kohtauksia.

Kannattaa tosin miettiä kaksi kertaa ennen kuin menee katsomaan sen.