Kuumuus haittaa nukkumista, tosin viime yönä ei. Jotenkin on usein hiukan voimaton olo lämmöstä ja ei tuonne ulos aurinkoon muutenkaan tee mieli. Voisi vaikka palaa.

Suureellisista elämänsuunnitelmista olen miettinyt sellaista, että vastedes vastaisin aina kysymykseen kysymyksellä (siis ei yleensä kuten on jo nyt, vaan poikkeuksetta). Uskoisin sen tosin aiheuttavan lähimmäisissä hallitsemattomia kiukunpuuskia. Se vaan vaatii aika paljon keskittymistä, mutta kyllä nyt näin tärkeän asian puolesta. Taustana tälle(kin) kiinnostavalle elämänfilosofian muutokselle olisi vihdoinkin kysymys-vastauskultin voittaminen. Se olisi samalla myös uusi merkki vieraantumisestani - olisin jo saavuttanut tason jolla oikeille vastauksille etsitään enää oikeita kysymyksiä.

Kiitokset tästä silmien avautumisesta myönnän mielelläni Deleuzelle ja sen sidekickille. Onhan epäilemättä niin, että kysymysten asettamisen olosuhteet ovat huomattavasti haastavammat kuin vastauksen. D&Q:n varma lähtökohta on filosofian kaiken kyseenalaistaminen ja ehdoton vallankumouksellisuus vanhaan (olevaan) nähden. Samalla joutavat romukoppaan filosofian lopun post-modernistit ja toisaalta myös sokeat järjestelmän muurarit. Toki myös taloudellisen rationaalisuuden tehokkuusajattelu, kompromisseihin hakeutuva demokratiakäsitys, yhteisymmärrykseen perustuva kommunikaatioteoria ja markkinointi. Tilalle tulisi jotain tulevaa, jotain luovaa - nimittäin filosofian käsiterunous. Vieläpä muodossa, jossa keskeistä eivät olisi filosofian historian suuret miehet tai heidän käsitteensä ja omien käsitteiden liittyminen tähän perinteeseen vaan sen sijaan käsitteiden uutuus ja siitä johtuva selitysvoima. Useampikin analyyttinen filosofi tosin taitaisi kääntyä yliopistollisessa haudassaan tuollaista lukiessaan.