Niin, tarkkasilmäisimmät havaitsivatkin jo, että en sanonut mitään eilisillan sarjakokemuksesta. 2pac oli hankkinut töistään painostettuna jotain yhdeksän tuntia amerikkalaista teinivampyyrisaippuasarja Buffyä, joitan sitten Miehien kanssa (ja oli siinä Jenni) katsottiin. Hihittelin jo tuolillani tässä itsekseni miten voisin antaa kritiikin muodossa väristyksiä blogiani lukeville rakkaille tiedostaville ystävilleni ja Buffyfanaatikoille. Jakso oli ensimmäisen kauden ensimmäinen vaikuttaen ihan hyvältä alulta, joten jätän tässä nyt armollisesti kritiikin pois ja voin tunnustaa seuranneeni kiinnostuksella. Ehkä moinen vaatisi enemmän keskittymistä, mutta addiktioalttiina joutunen jättämään väliin tarkemman katselun. Tai no, vannomatta paras.

Toinenkin lisäys eilisen entryyn: Ravenloftia ja Spelljammeria en laske (edes käsittömän oudoiksi ja epäkoherenteiksi) D&D-maailmoiksi, ne ovat vitsejä.