Elokuun yö, ikuinen Saimaa, palava nuotio ja hyvää seuraa. Kiitos lyhyistä öistä. Ääninäyteltyä terminaattoria, Munchkin fu:ta, potkupalloa alapihalla paidat maalitolppina, kymmeniä uusia sävelmiä "Jos mä kuolen, niin X:ni sä saat" sävelmään (Julkaisuaikataulu avoin, mutta lähentelee mahdollisesti pikkujoulua) ja levotonta läppää.

Kirjoittelin aamusella pitkät pätkät koulukunnista larp.fi:n innoittamana, mutta totesin tekstin olevan pääosin yhdentekevää ja pohtivan simulaation, eläytymisen ja mimesiksen käsitteiden ongelmia ja sitä, että suomalaisissa ylöskirjatuissa koulukunnissa käsitteiden lähtökohta on minulle käsittämättömän roolipelilähtöinen. Samoin käsitteitä määriteltäessä menevät usein arvolatautuneet lauseet hämmästyttävän usein sekaisin sellaisten kanssa, joissa latausta ei ole (tai fine, on vähemmän).

Totesin oikeaksi saman tekniikan kuin filosofiassa - älä tunnusta mitään koulukuntaa ja väistele pakon edessä. Tätä tekniikkaa ovat onnistuneesti soveltaneet viisauden rakastajat vuosisadasta toiseen.