Kävelimme viikon alkupuolella senaatintorilla ja kävi ilmi, että sinne oli kasattu joku rasittava mausoleumi. Luulin, että yliopisto ei ikinä antaisi lupaa tuollaiseen hirviöön eteensä, mutta epäilen, että järjestäjät ovat vilauttaneet edellisestä Len. Cowboysin ja puna-armeijan kuorosta väsättyjä sosiologisia tutkimuksia yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta. Eikä siinä mitään _ensimmäisellä kerralla_ kapitalistisen vitsin ja puna-armeijan kuoron sekoittaminen oli hauska keksintö. Se sanoi jotain uudella tapaa itäisestä naapurista, naapurisuhteesta ja kylmästä sodasta varmasti auttaen kollektiviisen trauman purkamisessa. Ehkä nyt hiukan vanhempana ymmärrän hyvin, miksi moni lauloi mukana "Those Were the Days" nauraen ja toisaalta kyyneleet silmissä kun puna-armeijan kuoro ilmoitti tämän Suomen valtion pyhimmässä paikassa Senaatintorilla. Sellainen vitsi, joka itkettää on paras.

Sen sijaan en ymmärrä, miksi tämäkin hetki pitää pyrkiä toistamaan ja vielä melkein samalla viikolla taiteiden yön kanssa. Se vahvistaa uskoani, että oikeasti kaikki omaperäinen ja merkityksellinen taide on taidettu jo tehdä ja nyt ainoastaan toistellaan rahan, viihteen ja nostalgia-arvon takia. Olkoon tuo kammottava temppeli Senaatintorilla ja varmaan myös viikonlopun joukkoviestimissä omaperäisen ja merkityksellisen taiteen hautamuistomerkki. Pitikö tuotakin hetkeä kymmenen vuotta sitten ruveta palvomaan.