Mitäs muuta: prosemman matskunhakua ja hengailua epätrendikkäissä kahviloissa yhteiskunnan aivojen kanssa haukkumassa maailmanmenoa ja odottamassa ydintuhoa. Niin ja tietysti D&D-luolaholvien piirtämistä.

Tuota kirjaa lukiessa tuli mieleen, että voisin nyt vihdoin tehdä sen ensimmäisen ja viimeisen fantsupelini (ns. viimeinen sanani), jolla olen jo vuosikymmeniä uhkaillut. (Kuka muistaa Maraagiaa?)