Olin siis Yläneelle ja kysyjille vastaisin, että se on vähän niin kuin Turussa, mutta siitä sata kilometriä Varsinais-Suomen sydäntä kohti. Siis aika vähän keskellä yhtään mitään. Siellä oli metsässä muutamia sieniä, hyvä Tupakan isän kirja erään maailman lopusta Berliinissä 1945 ja seuraa. Ilmeisesti poissaollessani jonkun krunikalaisen juoni kaataa edellisessä entryssäni haukkumani Ylipormestarin hölynpöly epäonnistui siinä merkittävissä määrin, että hätäradio Suomi sammui kahdeksaksi vuodeksi. Älkää yrittäkö säätää vastaanotintanne, vika on todellisuuden lähettämössä.

Kuten Ali (ei siis kemikaali) totesi Yhdysvaltain sähkökatkoksista Bagdadissa. "Jos he eivät saa edes pääkaupunkinsa sähköjä päälle, niin mitä toivoa heillä on korjata meidän vesi- ja sänkönjakeluamme." Nämä olivat viisauden sanoja joita puntaroin hetken aikaa, kunnes muistin, että eihän vapaassa ja demokraattisessa maassa tarvita sähkönjakelua. Tämän päivän lehdistön mukaan Saddamin entisiä kätyreitä värvätään jo vakoilijoiksi perustettavaan turvallisuuspalveluun. En nyt manaa uutta Vietnamia vastatekijän puuttuessa Irakissa tai toivo kenellekään kärsimystä. Toivon vain, että Irakin kansan kärsimys, sota ja sorto nyt joskus vielä loppuisivat muuallakin kuin puheiden tasolla. Eikä mitään uutta Guateamalaa - 30 vuoden lisäsisällissotaa, joka jättää yhden maanosansa rikkaimmista ja edistyneimmistä valtioista täyteen henkiseen ja taloudelliseen perikatoon vain jotta muutama öljy- tai banaaniyhtiö voi toimia vapaammin ja tarjota meille valistuneille kuluttajille kovasti kaipaamiamme tuotteita.

Autiot maat ensi viikon loppuna. Hahmo tuli, nyt kun vielä niitä proppeja jostain saisi reissullansa.