Rokkaa ja uusi päivä koittaa. Musiikista vastaa hämmästyttävä Blackmore's Night.ja Under a Violet Moon. Eilen kävelyllä mieleen tulvivat edelleen marksilaisen teorian liveroolipelilliset sovellusmahdollisuudet ja toisaalta länsimainen kulutuskulttuurikritiikki Terminaattorissa ja Matriksisssa. Jätän jälkimmäisen republikaanien puoluetoimiston pr-toimistolle ja odotan innolla seuraavaa suuremman luokan mainosvideota.

Marxia mukaillen keskeistä (sanotaan nyt sitten historiallisessa) live-roolipelissä on luoto materiaalinen (objektiivinen) todellisuus. Se, että pelimaailma määrittelee pelaajiensa tietoisuuden - kun syöt vaikeissa oloissa näkkileipää, nukut huonosti ja seisot vartiossa yötä myöten, niin nämä työn materiaaliset komponentit konstituoivat korkeammat henkiset esineet, kuten yksittäisen tietoisuuden ja toisaalta myös suoraan määräävät pelaajan toimintaa vailla "vapaata luovaa subjektia". Toisin sanoen, kun pelimaailma "alkaa elää omaa elämäänsä" niin samalla se luo automaattisesti hahmojen toimet jopa ilman luovaa pelaajasubjektia. Jos live-roolipelaamisen materiaalisia ehtoja tarkastellaan tällä tavalla, on selvää, että ne eroavat täydellisesti pöydän ääressä istuvien kokista ja pizzaa syövien roolipelaajien vastaavista. Tällöin myös korkearakenne eli hahmojen kulttuurin, kommunikaation ja roolien täytyy olla perustavanlaatuisesti erilaisia näissä kahdessa eri ilmaisutyypissä. Ropessa subjektiiviset pelaajat luovat pelinjohtajan kehyksessä yhteisen maailman, larpissa pelinjohtajan luoma objektiivinen todellisuus luo pelaajien tajunnan sisällön ja toiminnan materiaalisessa maailmassa. Näin ajateltuna ilmaisumuodot ovat, ja niiden tuleekin olla, täysin erilaiset.

Jätän konstruktivistisen ja Foucaultin vastalauseiden pähkäilemisen kotitehtäväksi tai sitten hahmottelen niitä joskus tulevaisuudessa. Pysykää kanavassa, stay tuned out.