Toisen maailmansodan jälkeen saksalaiset ovat jatkaneet eläinaiheista panssarivaununimittelyään. Tiikereistä tuli Leopardeja, joita sittemmin myytiin paitsi Suomeen, niin myös Puolaan. Näin kylterikoululaisena minun on mahdoton ymmärtää, miksi puolan ostaessa tankin se maksaa 100 000 euroa, mutta Suomen ostaessa saman välineen hinta on 500 000 jököä. Asiaa ei helpota se, että Suomen entinen puolustusministeri (joka sattumalta oli vastuussa noin älyttömästä ostamisesta (toisaalta ei se ole hölmö, joka pyytää vaan se joka maksaa) väittää, että suomi EI maksanut ylihintaa tankeista). Noin ala-astematematiikalla viisi kertaa enemmän on ylihinta. Enestam jatkaa, että suomalaiset saivat ihan itse käydä valitsemassa varikolta mitkä leopardit oikein ostetaan, ei siis mitään saksalaista sikaa säkissä. Että kyllä siitä ilosta helposti 400 000 euroa voi maksaa, kun tavaran saa jopa tarkastaa ennen maksua. Saksan maksama röyhkeä vientituki kävi ilmi, kun _Saksan_ valtiotalouden tarkastusvirasto sanoi, että Puolaan menivät aika halvalla. Enestamin mukaan suomalaiset olivat _tietoisia_ Puolan asevelialennuksesta ja se otettiin jopa huomioon kauppahintaa puoleen miljoonaan per tankki säädettäessä.

Mutta hei, kyllähän sitä saa Suomessa mielettömästi tuhlata, kun se on vain veronmaksajien omaisuutta. Eikä sitä nyt entisiä ministereitä sovi tikulla silmään tökkiä. Kannatan lisäksi Saksan kaltaista sosialismia, kehitysapua tai köyhäisapua, tottakai. Kumma kun pyysivät rahaa ollenkaan. Miksi edes teeskennellä, että aseiden myynti noudattaa markkinataloutta, kun ilmeisesti se kannattaisi koordinoida kehitysavun kautta. Kirkko voisi vaikka hoitaa vapaaehtoisena leopardijakelun. Saisi saksakin nostettua prosenttinsa lähemmäksi 0.7% bruttokansantuotteesta kertaheitolla.