En ole taaskaan kirjoitellut mitä minulle kuuluu, mutta pääasiassa ihan mukavaa. Lisäksi minua on kritisoitu tahallisesta vaikeaselkoisuudesta, johon voin kommentoida vain kirjoittavani siten, että jätän selittelyn ja availun vähemmälle. Minusta kirjoittaminen on mukavaa tehdä niin. Ehkä olen outo. Jos tätä joku lukee, niin ehkä tästä löytyy jotain.

Olen kirjoitellut juttua Tutkaimeen roolipeleistä ja jätellyt suunnitelmiani graduani(HKKK) ja proseminaariani(HY) varten. Lukea pitäisi jaksaa kaikki päivät lähitulevaisuudessa, mikä on toki aina mukavaa. Kun vaan ehtisi. Lisäksi voisi pelata D&Dtä, kun vaan saisi päivän sovituksi.

Massiivinen vaalikampanjani HYY:n edarivaaleihin näyttää tällä hetkellä koostuvan yhdestä mailista kaikille niille opiskelijoille, jotka katson niin tutuiksi että uskallan niitä lähestyä. Ei niin ettenkö pitäisi vaaleja merkityksellisinä (mm. 220 miljoonaa euroa, Unikahvila jne.), äänestämistä järkevänä tai jotenkin kokisin vaivalloiseksi olla edustamassa teitä outoja opiskelijoita, mutta minusta on jotenkin kiusallista tyrkyttää itseäni mihinkään.

Joku flaieri tai mainos pitäisi tehdä parin kuukauden kuluttua, saapa nähdä saanko sen aikaan. Avoin haku vaalityöntekijöille ja vaalipäällikölleni käynnistyköön siis. Mehua ja keksejä lupaan. Ehkä teen www-sivun johon kerään perusteita minun äänestämiseni puolesta ja vastaan. Tai kirjoittelen joitain asioita, jotka ovat nähdäkseni keskeisiä vaaleissa. (Vilkkuvia) frameja ei sitten kannata odottaa.

Kim oli käynyt Taiteiden tukimuksen laitoksen järjestämällä kurssilla, jossa oli katsottu dioja videopeleistä. Siellä oli esimerkiksi esitelty ensimmäinen hahmokeskeinen videopeli Donkey Kong ja immersion uudelle tasolle haulikon ja natsien avulla nostanut Castle Wolfenstein (2,5D). Mitähän kaikkea yliopistolla oikein opetetaankaan.