Jos teen Solmukohtaan paperin, niin luulen, että minun on tehtävä se Foucaultista. Nietzsche, genealogia ja historia -pätkän lopussa Foucault nappaa Nietzscheltä kolme tapaa käyttää historiaa. Tajuntani räjähti ja silmäni aukesivat tuota lukiessa, mieshän on nero. Vedän pois monia pahoja puheitani Nietusta. Foucault puhuu historian ensimmäisestä käyttötavasta, joka on parodinen. Epäjumalten hämärä antaa jotain avaimia, mutta Hyvän ja pahan tuolla puolen räjäyttää potin. Ohessa lainaan siis N:n historian parodista käyttöä suurella innoituksella:

"223.

Eurooppalainen sekaihminen - sangen ruma plebeiji, kaiken kaikkiaan - tarvitsee ehdottomasti naamiaspuvun: historia on hänelle välttämätön naamiaispukujen varastohuoneena. Samalla hän tosin havaitsee, että yksikään niistä oikein käy hänen vartalolleen, - hän vaihtaa vaihtamistaan ..."



"...Ehkä me juuri tästä vielä löydämme keksintämme valtakunnan, sen valtakunnan, jossa mekin voimme vielä olla omaperäisiä jonkinlaisina maailmanhistorian ivamukailijoina ja jumalan ilmeilijöinä, - vaikka millään nykyisellä ei muuten olekaan tulevaisuutta, kenties juuri meidän naurullamme on vielä oma tulevaisuutensa!"
-Nietzsche, Hyvän ja pahan tuolla puolen, 1886