Koska allekirjoittamani HYY sosialismiin nopeammin pyyntö on herättänyt keskustelua, ajattelin vielä palata aiheeseen. Listan jättämisessä ei kyseessä ole ainakaan minun vaalitaisteluni, koska olen sen puolitoista vuotta sitten allekirjoittanut. Vaaliyliallergisille varoitus joka tapauksessa kaikille tieosuuksille.

Kirjoitin alle mitä tarkoitan sosialismilla, mitä minun sosialismini on. Se on vahvan utooppinen - tälläisenaan varmaankin toteuttamiskelvoton välittömässä lähitulevaisuudessa, mutta keskipitkällä aikavälillä ja poliittisella tahdolla varmasti saavutettavissa. Sosialismiin yhteiskuntajärjestyksenä tuo kannarini ei viitannut, mutta ainakin ylioppilaskuntaan sosialismi kyllä sopisi. Muutoksiin menee aikaa ja toivonkin, että vaikka itse en varmaan ehdi opiskella sosialistisessa ylioppilaskunnassa, niin lapseni voisivat.

Sosialismini tarkoittaa kaikkien intressiryhmien huomioonottamista ja sen jälkeen ruohonjuuritasolta lähtevää päätöksentekoa. Koko poliittisen kirjon tulee yhdessä tehdä sosialismi - sitä eivät vasemmistolaiset saa tehdä keskenään eikä kukaan ylhäältäpäin. Ketään ei saa ulossulkea päätöksenteosta sosialismin rakentamisessa. Minun sosialismini on puhumista ja neuvottelemista, mutta ennen kaikkea yhteinen tavoite. Tuossa tavoitteessa toteutuisivat vaikkapa HYY:ssä seuraavankaltaiset esimerkinomaiset asiat:

1. Yliopisto tarjoaisi kaikille opiskelijoille maksutonta opetusta niin paljon kuin nämä haluaisivat. Opiskelijoilla olisi vapaa pääsy tietokoneille, internetiin ja kurssikirjoja olisi saatavilla aina tarvittaessa.
2. Ylioppilaskunnan varat olisi otettu yhteiseen hyötykäyttöön, jonka avulla ne mahdollistaisivat toimimisen joillakin elämänaloilla rahatalouden ulkopuolella. Ainakin asuminen (HOAS), terveydenhoito (YTHS) ja ruokailu (Unicafe) olisivat maksuttomia. Unicafe myös tarjoaisi ruoka-aineita opiskelijahintaan tai maksutta käyttöön.
3. Liikkuminen julkisilla kulkuvälineillä olisi tehty opiskelijakortilla ilmaiseksi vaikkapa sitten subventoimalla YTV:n tai kaupunkien taloutta.
4. Kaikkien sukupuolien tasa-arvo yliopistolla olisi todellisuutta ja jokainen voisi ilmaista omaa itseään haluamallaan tavalla vailla pelkoa kontrolloinnista.
5. Ihmisiä rohkaistaisiin yliopistossa luovuuteen, sivistykseen ja itsensä ylittämiseen kulttuurin ja taiteen avulla sekä löytämään oma tapansa olla onnellinen.

Se vaativatko nämä muutokset muutoksia myös yhteiskuntajärjestykseen jätän tässä avoimeksi. Nähdäkseni ylläolevien tavoitteiden saavuttamisessa ultralibertaristinen talousjärjestelmä on kuitenkin pikemminkin osa ongelmaa kuin osa ratkaisua.