Jaa, näin luodaan siis Bushin mukaan vakautta Lähi-Itään.( http://ww2.yle.fi/pls/show/frameUutiset?id=218295 ).

Minä kun luulin, että jenkit lopettavit Haciendan San Cristobalin kaltaisten "vapaiden, rauhallisten ja demokraattisesti toimivien" valtion luomisen Vietnamiin. Ei tässä enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Huomasin olevani loppuviikosta nyt sitten ilmeisesti hiukan kiireinen. Kauppakorkeassa on koeviikkoa kaikkien kurssin loppuessa eli tentteihin pitäisi lukea ja harjoitustöitä palautella (ja tehdä). Lisäksi olen vähän kahden vaiheilla miten paljon haluan ottaa loppukevääksi tunteja. Ehkä teen kahdeksan ovaria loppukeväästä. Musta lippu ja filosofian proseminaari näyttävät kuitenkin ottavan oman aikansa.

Kesätöistä ei ole toistaiseksi paljon kuulunut, mutta eiköhän sitä jotain työtä saa, vaikka taidankin olla ylikoulutettu suurimaan osaan valmiiksi pureskelluista kesätyöpaikoista. Ehkä luotan siihen, että jotain ilmenee..

Ehkä pitäisi sitten ruveta hommiin tältä päivältä.

Ajattelinkin, että hesarin vaalikone olisi outo:

Suosikit ja inhokit (Jenni sijalla 58. ohhoh):

1 Drake Markus Vihreät (sit) 516
2 Arhinmäki Paavo Vasemmistoliitto 490
3 Korhonen Pirjo SKP 470
4 Töyräänvuori Seija SKP 467
5 Kekäläinen Markku SKP (sit) 457
6 Hakanen Yrjö SKP 446
7 Paju Emma Vasemmistoliitto (sit) 432
8 Haavisto Kristiina SKP 430
9 Siimes Hanna-Kaisa Vasemmistoliitto (sit) 428
10. Shakir Aysu SDP 422

3 epäsopivinta ehdokasta
171 Bogomoloff Harry Kokoomus -276
172 Vapaavuori Jan Kokoomus -285
173 Lahti Jere Kokoomus -287

Girard on ollut jotenkin pinnalla nyt trendikkäänä. Ehkäpä siksi että se yhdistää nämä ranskassa huipputrendikkäät tieteenalat filosofian ja kulttuuriantropologian strukturalistit. Minulla tökkii vain paavinpalvelijoiden vahva yhdistäminen moiseen soppaan.

Keskeinen ajatus on pyhän ja väkivallan sisäsyntyinen yhteys - samalla kun pystytettiin pyhä, niin asetettiin siihen myös väkivalta, uhri. Ja uhraamiseen liittyy keskeinen Mimesis, syntipukkiajattelu, larppikielellä simulaatio.

Minervan pöllössä tykitetään nykyelämän muuttuneen median ansiosta merkityksettömäksi simulaatioksi. Media asettaa merkitykset, mutta puolueettomana ei pysty sanomaan mitään sisällöllistä. Tämä johtaa kaiken epäilyyn, ennakkoluuloisuuteen ja kaiken muuttamiseen mielipiteiksi, tarinoiksi, simulaatioksi, jonkin alkuperäisen jäljittelyksi. Erityisen ongelmallista tämä on eliitin etujoukon taistelevalle kulttuuria luovalle osalle - hegemonian eli faktan eli yleisen mielipiteen keisarin uudet vaatteet eivät vastaakkaan odotuksia.

Girardin mukaan tuo jäljittely ja toisaalta myös uhraaminen ovat keskeisiä romaanitaiteen osasia Uuden ajan jälkeisessä maailmassa. Jumalien poistumisen jälkeen kaikki keskeiset asiat ovat muuttuneet sisällöttömiksi. Girard vastustaa post-modernia höttöä, koska vastaus asetettuun tyhjiöön on kristinusko, suuri tieteellinen ja uskonnollinen kertomus. Minun nähdäkseni katolinen tai muu kristinusko ei ole vastaus kaiken mitättömyyteen. Ei sitä tosin taideta löytää liberaalihumanistisesta suvaitsevasta yksilön oikeus-vapaus ajattelustakaan.

Sitä huomaa kyllä miten ei oikein ehdi lukea kirjoja lukukausien aikana. Kun on tarpeeksi monta tentti- tai esseekirjaa jonossa, niin jää lukuharrastus vähemmälle. Tavallaan sääli.

Kauppakorkeakoulussa kirjoitetaan yllättävän paljon - huomattavasti enemmän kuin vaikkapa yliopistolla. Niin juu ja eri kielellä tottakai. Olen miettinyt alkaisinko pitää tätä blogia englanniksi, kun niin tehdessäni kirjoittaisin varmaan paljon selkeämmin ja vähemmillä virheillä. Toisaalta hitaammin. Ei sitä varmaan jaksaisi koko ajan niiden imperialistien kieltä käyttää. Jos alkaisi pitääkin ranskaksi tai jollain kuolleella kielellä..

Yle
Suositut:
1. Jessica Suni, Vas, 84%
2. Marketta Keskinen, KTP, 82%
3. Jenni Uljas, Vas(sit), 82%
4. Kristiina Haavisto, SKP, 81%
5. Sara Sinikka Tompuri, MVS, 80%

Sori Jessica, mutta kyllä se ääni menee Jennille. Miten onkaan, että kaikki olivatkin naisia?

Epäsuositut:
1. Juha Hakola, KOK
2. Ulf Gustafsson, RKP
3. Eeva-Liisa Moilanen, KOK
4. Mikko Viitasalo, KOK
5. Harry Bogojne, KOK

.. ja melkein kaikki miehiä?

No, aika toimiva vaalikone, sanoisin.

Sekoitin kalenterini päivät ja luulin Mustan lipun geeämmän olevan vasta ensi viikolla, kun se ilmeisesti olikin sovittu huomiselle. Katotaa.

Kulutin koko yhteiskuntafilosofian Rousseausta kertovan osuuden mukanokkelia ja ilkeitä Bush-heittoja. Totesin välttämättömäksi kirjoittaa tähän yhden. Ehkäpä en ala kirjoittamaan moisia yksi päivässä -tahtia?

Yhteiskuntasopimus voidaan solmia ja useimmat filosofit ovat sitä mieltä, että ne voidaan myös purkaa. On sääli, että moisesta ilmiöstä on eläviä esimerkkejä - republikaanithan peruutti yhteiskuntasopimuksen viime presidenttivaalin yhteydessä. Evoluution degeneroitunut matka ihmisestä eläimeen on surullista katsottavaa.

Ai miten niin ei, Naisten oikeusliike? Syyttäkää Tuukkaa.

Ihan ok mielenosoitus, vaikka alussa luulin ettei paikalla olisikaan ihmisiä. Onneksi olin täysin vaarassa. Bush totesi, etteivät mielenosoitukset vaikuta hänen politiikkaansa. Mitäpä muutakaan se voisi sanoa. Minun politiikkaani ne vaikuttavat. Jättäisivät jo Irakin rauhaan ja keskittyisivät oman kokoisiinsa. Vaikkapa johonkin maahan, josta saattaisi olla todellista uhkaa niille. Kuten vaikkapa yhä säteilevämpää tulevaisuutta uhkuvalle Pohjois-Korealle. Siitä taitaakin olla 50 vuotta, kun Yhdysvaltojen presidentti antoi viimeksi ohjeen käyttää ydinasetta sodan lopettamiseen Koreassa. Who's got the bomb now?

Toimin näköjään HYY:ssä 20200 euroa harrastusjärjestöille jakavan työryhmän puheenjohtajana.

Viesti kentältä Heikille: päivitä blogiasi ruoja!

Ei sinänsä, kyllä jenkeilläkin on propaganda hallussa. Viime tiistain (siis sama päivä kun Ranska et co blokkasivat NATOa) New York Timesin kannessa oli kuva Arlingtonin sotilashautausmaalta, jossa on pitkät rivit valkoisia ristejä kuvaamassa toisessa maailmansodassa menehtyneitä amerikkalaisia sotilaita. Otsikko: "SACRIFICE" ja alla teksti: "They died for France - but France has forgotten."

Mitäpä tuohon nyt enää voi lisätä. Ei ihme, että joillain siellä saattaa olla jotain välillä hiukan outoja ajatuksia.

Bloggeriaiheesta: internetin ongelma on se, että kuka tahansa voi idiootti voi sivuillaan julkaista mitä tahansa tuubaa. Ja monet ovat tehneetkin niin. Jos nyt jonkun sortin yhteisbloggeri olisi, niin olisin varmaan kyllä messissä - meneväthän nämä nyttenkin melkein kaikki grottille. Minunkin menisi, jos public_html -hakemistooni grottilla näkisi internetistä (vink,vink).

Raid oli toki hyvä, vaikkakin siinä lahdattiin enemmän porukkaa kuin Rukajärven tiessä.

HYY on outo - ensin se kerää 30 euroa per nassu vuodessa jäsenmaksua ja sitten jakaa tuon rahan puolitoistakertaisina allaan toimiville järjestöille, jotka saavat edustajansa suorittamaan jaon. Tuossa jäsenmaksussa on ainakin puolet liikaa - no, ymmärrän toki että akateemisten viininmaistelijoiden pitää saada viinisutinsa ja osakuntien vuosittaiset plyysisohvansa. Hyy-yhtymän hallituspaikat tulevat jakoon tässä lähikuukausina - mikäköhän se kaksimerkkinen kieltosana taas olikaan?

Tule sanomaan Bushille ei käy, lauantaina 15.2. klo 14 Rautatientorille minun ja STT:n mukaan 10 000 ihmisen kanssa. Ans kattoo miten käy.

Kävimme katsomassa KOM-teatterin Baikalin lapsia. Pidin kovasti ja suosittelen varauksetta. Muistelut, dialogit ja musiikki olivat ensiluokkaisia - melkein koko Agit Propin kokoelmalevy käytiiin läpi. Vähän ylipitkä ehkä ja seitkytluvun krapulaa oli ehkäpä hiukan liioiteltu, mutta toimii. En spoilaa tässä - ohjelmistossa enää helmikuun loppuun eli hopihopi.

Vanhuus ei tule yksin ja hyvä niin.

Bataillen mukaan ihmisestä tuli ihminen, kun se keksi alkaa hautaamaan ruumiitaan. Kuoleman edessä primitiivit tunsivat olonsa vaivautuneeksi (ymmärtäessään "oman" rajallisuutensa) ja laittoivat ruumiin pois näkyvistä, multaan (tai minne missäkin). Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt vaan lisäksi piti pystyttää merkki muistttamaan tuosta poislaittamisesta (hauta). Näin tehtiin siis ihminen - samalla kun se siis keksi pyhän (eli tuon hartaan tunteen kuoleman edessä) ja taiteen (eli koristelut aktista, poislaitosta). Ihmisen, pyhän ja taiteen lähteenä oli siis yhteinen kokemus, yhteisö.

Samalla tavalla Heideggerin mukaan ihminen alkaa aidosti olla vasta ymmärtäessään oman kuolevaisuutensa. Katsoessaan kuolemaa kasvoista kasvoihin ihminen alkaa vasta elämään omaa elämäänsä. Bataillen mukaan sen sijaan yhteisö ja kuolema ovat ensin ja vasta sitten ihmisestä tulee ihminen.

Siksipä Heidegger juhlii tragedioita ja heikosti päättyviä tarinoita. Hänen mukaansa niistä voi saada innoituksen alkaa elämään aitoa elämään. Heidegger on tosissaan.

Bataillen mukaan kertomukset kuolemasta eivät voi tavoittaa tavoittamatonta, kuvata sanoinkuvaamatonta, omaa kuolemaa. Kaikki kertomukset ovat "vain" (sikäli kuin mikään on "vain") heikkoja allegorioita, simulaatiota. Ne eivät tavoita olennaisinta kuolemasta. Ja sellaisenaan ne ovat vain komediaa. Bataille on tosissaan, mutta silti ei ole. Hän ivaa tekotaidetta ja läpi historian kulkevia vaikkapa tarinoitan, jotka nykyisin näyttäytyvät vaikkapa kirjallisuustaiteessa (tai mikseivät live-roolipelitaiteessa) - päähenkilö uhraa itseään satoja sivuja, eikä lukija silti tavoita olennaista - kokemusta kuolemasta. Se on komedia, ei "vakavasti otettavaa". Pelkkää simulaatiota ja epäonnistumaan tuomittu jatkuva pako kohti kuolemaa.

Oli lienee hyvä, että koulukaveri löysi tämän sivun ja katsoi asiakseen kommentoida kirjoittamani suomenkielen heikkoa tasoa. Ehken jaksa väittää vastaan - totean vain etten juuri välitä. Niin kauan kuin tätä ei toimita minun lisäkseni joku muu kirjoitan tasan tarkkaan niin heikosti kuin nyt ajatusvirraltani kykenen. Eiköhän tästä aina silloin tällöin saa vähän selvääkin. Sitä paitsi: KAMALAA -> INTERNET RAPPEUTTAA SUOMEN KIELEN!111

54 tuntia nuoruutta jäljellä. Käytän sen viisaasti.

Jäin miettimään tuota narrijuttua Hannan kanssa. Sinällään lienee hyvä, että internet kertoo minun olevan narri - yhteiskuntahan työntää noin yleensä kyseenalaistajat ja uudistuksia vaativat marginaaliin. Eikös se jo vuosisatoja sitten mennyt niin, että kukaan muu ei saanut näyttää kuningasinstituution onttoutta kuin narri - eikä narrista tarvinnut välittää, kuin se on vain narri.

Aasinsiltana ihmemaahan voisin tässä viitata mielenosoituksiin. Nykyisin monet pyrkivät ainakin retorisella tasolla tekemään mielenosoituksesta "karnevaaleja" viitaten siihen, että siellä arkipäivän normit eivät päde jaon mukavaa. Toisellakin tavalla voi ajatella: puheet karnevalisoitumisesta ovat hyvin ristiriidassa vaikkapa työväenliikkeen mennäaikojen vihaisista protesteista. Pelkään, että asiallisetkin asiat leimataan karnevaaliksi - ei vakavasti otettaviksi, koska eiväthän sitä esitä kuin "ne samat narrit". Naama punaisena siitä kadulle huutamaan.

Hyy hyväksyi sitvasin Ei sotaa Irakiin ponnen, mutta hylkäsi ylioppilaskunnan osallistumisen 15.2. pidettävään suurmielenosoitukseen omana ylioppilaslakkipäisenä osakulkueena. Syytän blokkauksesta osakuntien liittoa - kansy on Hyyssä niin oppositioasemassa ja epätoivoinen ilman ystäviä että ne nyt kunnon opposition lailla vastustavat mitä tahansa. "Kun Hyy:n pitäisi olla opiskelijajärjestö, eikä opiskelijajärjestöillä ole omaatuntoa tai ainakaan ne eivät mitään sano."

Ai mikä Tarot-kortti olen?

"Undirected Creative Force. Open, receptive, devoid of pre-conceived notions. Beginnings.A young man holding the white rose of innocence in his left hand and grasping a vagabond's staff and satchel in the other, wanders with his gaze to the heaves, about to step into and abyss. His is the transformative journey of the spirit from innocence through experience into wisdom. his guardian and friend is the white dog symbolizing his own puppylike trust and fiath, for which the world labels him The Fool."

Kiitos Celtic Desires. Tuli heti parempi olo. Olen siis Fool eli narri (?).

Aina välillä sitä huomaa buukaanneensa itselleen melko paljon menoa. Se on tavallaan sääli, koska silloin ei välttämättä ehdikään tehdä kaikkia niitä mukavia asioita, joita muuten voisi harkita. Ehkä jossain vaiheessa tosiaan pitäisi osata sanoa se ei-sana, vaikka tänäänkin on sitten loppujen lopulta ollut ihan tuottelias päivä. Teoriassa mulla ei sitä paitsi ole kiinni tällä viikolla kuin torstai-ilta, mutta katsotaanpa nyt miten tässä vielä käy..

Hukka kirjoitti Attacista ja Defensistä mielenkiintoisia. Aihe vaatisi penkomista, mutta voisin joka tapauksessa yrittää vastata tällä viikolla hiukan tuonnempana.

Katsoin netistä itselleni Lee-lainauksia viesteihini, mutta en taida käyttää noista kuin tuota viimeistä. Hetkellisessä eeppisyydeen puuskassa taidan laittaa nuo tuohon alle. Tästä nerokkaammaksi ei jälki-romanttinen väkivaltainen positivismin diskurssi voi mennä (kiitos Sarkku):

"The world is changing. The old world will burn in the fires of industry.Forests will fall. A new order will rise. We will drive the machine of war with the sword and the spear and the iron fist of the orc. We have only to remove those who oppose us."

"-The horsemen took your land. They drove your people into the hills to scratch a living off rocks.
-Murderers!
-Take back the lands they stole from you! Burn every village!"

"It will begin in Rohan. Too long have these peasants stood against you. But no more. "

"There will be no dawn for men"

Subjektin eroosio kurssi uhkaa muuttua niin mielenkiintoiseksi, että taidan sittenkin pysyä siellä. Aivan heti ei tullutkaan mieleeni, että tekniikka ja pyhä yhteisön lähteenä ovat kaksi ääripäätä ja toisaalta hyvin samankaltaisia rajoittaessaan ihmisen toimintavapautta. Toisaalta tekniikkaan liittyy voimakas säännön seuraaminen, tyypittely ja työläissotilaan ideologia, kun taas pyhän keskeisin asia on ekstaasi.

Metafyysisestä maailmasta moderniin maailmnaan siirryttäessä oleelliseksi muuttaa maailmankuvan kuvaustavan samuus, ei enää identtisyys. Ja objektivoitaessamme tieteen avulla maailman siitä tulee modernille ihmiselle luonnollinen tapa katsoa objektia ja ottaa sitä haltuun. Tämä katsomistapa sivuuttaa aidon olemisen. Ongelmalliseksi tulee myös ihmisen suhde omaan itseensä - itsestä tehdään objekti, jota rakennetaan, tarkastellaan tieteellisesti ja objektivoidaan. Tämä johtaa erilaisten roolien ottamiseen autenttisen ja todellisen elämisen sijaan.

Ehkä live-roolipelaaminen ei siis olekaan kovin post-moderni hanke, vaan hyvin moderni. Tehdessämme objektivoituja hahmnoja käytämme samoja työkaluja selittäessämme itseämme. Koko elämästä tulee roolipeli todellisen aidon elämän sijaan. Eläköön tyypittely, roolittelu, säännön seuraamisen tekniikat ja vieraantuminen.

Koska taisin juuri rantata sekavasti, lopetan tältä päivältä tähän. Luulen, että syvällisempi tutustuminen subjektin kuolemaan antaisi enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseäni selkeästi ja kirkkaasti sanoen jotain merkityksellistä.

Muutama ihminen on valittanut, että blogissani on kirjoitusvirheitä. Tottakai siinä on, eihän tämä ole mikään oikea julkaisu.