Takaisin kaupunkiin, mutta varmaan pakko paeta Joutsenoon tässä vielä loppuviikosta. Hautajaiset arvokkaat ja maailmanparannusta maailmansyleilyn avulla sen jälkeen. Kristinuskosta, järjestä, tunteesta ja niiden yksityiskohtaisen erottelun mahdottomuudesta puhetta. Lisäksi puhetta hyvän- ja pahantahtoisesta jumalasta ja siitä miten en näe kristinuskon pelastuskertomusta lohduttavana vaan epä-älyllisenä ja ahdistavana. Ehkä joku onnistuu vielä vakuuttamaan minutkin herran teiden tuntemattomuuden lohduttavuudesta ja pystyy perustelemaan minulle 28-vuotiaan tytön tappamisen välttämättömyyden vallitsevan köyhyyden ja kuoleman maailmanpalon lisäksi. Ja se että pitää luottaa sokeasti tai uskoa, ei nyt tule riittämään vastaukseksi.

Matojen ruokaa.

Tänään voisin käydä kirjastossa ja samalla reissulla myös kaupassa. Ehkäpä menisin sitten keskustaan vaikka illemmalla tai jotakin. Toimenpiteen juttu vaivaa hiukan, mutta tänään sen aloitan. Kävin eilen sykkelillä tiksissä pyörimässä ja näkemässä perhettä. Tai no ei se kyllä onnistunut, kun kommunikointi oli epäonnistunut. Toisella kertaa sitten.

Huomenna hautajaiset. Kuolemaa miettinyt jonkin verran ja lueskellut runoja. Pitäisiköhän yrittää kirjoitellakin jotain mietteistä ylös? Toisella kertaa sitten.

Tänään kirjoittelinkin sitten Alterations -artikkelia. Nyt pitäisi vielä se Toimenpiteen artikkeli saada jotenkuten alulle, niin olisi tämän viikon asiat pulkassa. Lainasin What is This Thing called Philosophyn? eli proseminaarin ohjelukemiston ja olen sitä pyöritellyt. Kirja vaikuttaa metodikirjaksi jopa luettavalta. Yllättävää. Kirjastossa en ole vielä tällä viikolla kerennyt käymään - ajattelin lukaista salaa lainaamani Gavaldan ensin.

Voi että lomalla oleminen onkin siistiä!

http://www.yle.fi/pyhatjapahat/ kertoi minusta seuraavaa:

Hyveitä:

Oikeudenmukaisuus: 16
Pyhä huolettomuus: 13
Viisaus: 10

Jalo joutilaisuus: 9
Suhteellisuuden taju: 9
Urhoollisuus: 9
Hiljainen tieto: 8
Rakkaus: 7
Kohtuullisuus: 4
Lojaalisuus: 2
Anteeksiantavaisuus: 1


Syntejä:

Ylpeys: 15
Vihamielisyys: 12
Kateus: 7

Vatsan palvonta: 6
Hengen velttous: 5
Huumorintajuttomuus: 5
Hekumallisuus: 4
Murehtiminen: 4
Tietämättömyys: 4
Välinpitämättömyys: 3
Ahneus: 0

Peliproggikseni etenee. Ideoita on ainakin tarpeeksi - se saako niistä koherenttia kokonaisuutta on sitten eri asia. Toisaalta, tässä ei vielä ole kovasti kiirus.

Ehkä kirjoittelen huomenna ahkerasti. Katsotaan ja toivotaan parasta.

Ensi viikonloppuna Yläneelle.

Juhannus vietettiin hyvässä seurassa ja kului nopeasti. Mukavaa oli vaikka säät eivät kovasti suosineetkaan. Poltin kokkoa, en metsää. Baldurs Gate on toistaiseksi mennyt takaisin pois, palaan asiaan ehkä kuluvalla viikolla kunhan saan muutamia lupaamiani lehtijuttuja pois alta.

Ehkä kirjoittelen huomenna ahkerasti. Katsotaan ja toivotaan parasta.

Keskiviikkoiltana lähdetään juhannuksen viettoon Tarujen Karjalaan. Ennen sitä rankkaa lomailua ja muutama hupsu kokous. Wilhelmin Baldurs gate 2 on imaissut minut eeppisiin seikkailuihin, joiden parissa kulunee hyvällä tsäkällä vielä ensi viikon alkupuolikin. Voivoi noita tietokonepelejä.

Kesäsellä olen lueskellut kirjoja. Heideggerin taideteoksen alkuperä ja humanistikirje olivat mainettaan runsaasti kevyempiä ja kaltaiseni pinnallinen lukija sai niistä yllättävän paljon irti. Marxin alkutuotantoa en jaksanut ihan loppuun asti kahlata, kun se oli pikalainassa. Se ei yllättäen ollutkaan kovin helppolukuista - Marx viittasi jatkuvasti käynnissäolleisiin kansantaloudellisiin keskusteluihin tehden pesäeroa porvarillisiin collegoihinsa. Täytynee palata ajan kanssa.

Olemisen ja ajan toisen lukukerran (ensimmäinen oli ollessani vankilassa) kohtalo on vieläkin tulevaisuudessa. Sen sijaan luin italiaisen Giorgio Agamben Tulevan yhteisön. Ymmärsin noin joka toisen sanan eli kirja oli kirjoitettu kohtalaisen vaativalle (?!!!) italialaisyleisölle. Kirjassa Agamben jäljittää yhteisön ja identiteetin käsitteiden liittymistä toisiinsa historiassa ja niiden löytämistä vaikkapa logiikasta. Tiukan kapitalismin rationaalisuuskritiikin ja oman snobbailun lisäksi keskeinen kysymys on se, miten voidaan tulevaisuudessa rakentaa yhteisö ilman identiteettiä eli miten rasismi ja syrjintä voidaan voittaa ja (joidenkin näkemysten mukaan) mahdollistaa ulkopuolelle sulkematon eli vasemmistolainen politiikka. En suosittele luettavaksi ilman masokistisia taipumuksia.

Sen sijaan Huizingan keskivaiheen teos kulttuurihistoriallinen ja -filosofinen opus Keskiajan syksy oli todella miellyttävää luettavaa. Huizinga kehittelee leikkien ja pelien teoriaansa historiallisten esimerkkien valossa pyrkien tekemään eräänlaista "mentaliteettien historiaa" keskiajan "kiihkeistä ja yksinkertaisista" (tuossa ei ole arvoarvostelmaa, vaikka ne idiootteja olivatkin) ihmisistä.

Snobbailuvarastoon saa lisämatskua myös viime vuonna menehtyneen tieteen popularisoijien kuninkaan Stephen Gouldin teoksesta Hirmulisko heinäsuovassa. Siinä on kasa löyhästi tieteenhistoriaan ja/tai evoluutiobiologiaan liittyviä aiheita, joista sivistynyt Gould ammentaa esseiseen kynäänsä. Rokkaa. Erityisesti kirjoitus Frankensteinista ja tieteen tehtävästä on hurjan hyvä.

Hiukan samaan teemaa tutkii myös tuleva Sorbonnen proffani Dominique Lecourt teoksessaan Prometheus, Faust ja Frankenstein (2002). Lyhyessä opuksessa kasataan kulttuurifilosofian keinoin kolme keskeisintä tieteen myyttistä kuvaa ja kerrataan niiden käsitehistoriaa. Teos on sen verran helppolukuinen, vaikka omaa alaani onkin, että sitä voi suositella pohjatiedottomallekin.

Sitten on vielä muutaman muun tulevan Sorbonnen proffani Deleuzin ja Guattarin poleeminen Mitä filosofia on? Ehkä yksi viime vuosikymmenen merkittävimpiä filosofisia teoksia jäi kyllä ainakin minulta melko pinnalliseksi tuttavuudeksi. Kriittistä filosofiaa ja kielen kieputusta, jottei mitään jäisi jäljelle. Oman aikakautensa tuote. En suosittele.

Luin myös fantasiakirjallisuutta ja lainasin Raivion teoksen Murha yliopistolla (sic). (Ei se sama Raivio, valitettavasti).

Pitäisi varmaan ensi viikolla koittaa taas käydä kirjastossa.

Palasin kaupunkiin ja satoi vettä. Saunan seiniä ei saa pestä tai tulee sota, kuten edesmennyt isoäitini kuulemma tapasi omasta kokemuksestaan sanoa. Olen levännyt ja rauhoittunut ja jatkan lomailua.

Olen ajatellut vihdoinkin ryhtyä elitistipaskaksi ja öötööriksi ja kirjoittaa ihan itse juuri sellaisen pelin kuin haluan ja kutsua siihen kavereitani. Ongelmani on se, etten voi oikein tehdä niin hyvällä omallatunnolla - jotta edes kaikki ihmiset, joiden kanssa olen tehnyt pelejä mahtuisivat mukaan tulisi pelissa olla lähes viisikymmentä ihmistä.. ja niiden kaikkien kirjoitus on kyllä jo liikaa kuin jaksan vain kolmekymmentä.

Psykoottisen ja romanttisen tutkielman fantasian tuhoutumisesta taidan laatia kutsupelinä ja kutsuttavat arpoa arvalla. Olisipa ainakin reilua. Pelkään vaan, että pelinkirjoittamisen tulos on sama kuin muutamalla edellisellä kerralla - kaikki kaverini eivät kuitenkaan mahdu mukaan ja teen pelinteolla enemmän sosiaalista kuolemaa kuin järjestämättä jättämisellä.. Ehkä olen liian kiltti pelinjohtajaksi, kun en osaa valita jumalten suosikkeja pelaajikseni. Ikävää se. Luulen, että käytän arpamenetelmää tai teen peliin ilmoittautumisesta niin vaivalloista, että edes kaikki ystäväni eivät viitsi. :-)

Niin juu, viimeiset kaksi vaalia eli Helsingin yliopiston rehtorinvaali ja Vasemmistonuorten puheenjohtajavaali menivät nappiin. Vaikka Niiniluoto on filosofiksi kekseliäs, niin puheet lukukausimaksuista sentään varmaan vähenivät. Samantien humanismi ja arki ehkä lähenevät yliopistolla edes hiukan toisiaan - toivoa sopii ainakin.

Niin ja sitten Paavo valittiin taas oikealle politiikan tasolle Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi. Suvereeni ja hyvä valinta, niin toki puolueista riippumattomalle ja täysin erilliselle Sit-vasille kuin varmaan myös vasemmistonuorille. Ainakin luulisin niin. :-)

HYY:n pahoista rapujuhlista ollut puhetta. Saapa nähdä ammunko itseäni kannarilla jalkaan.

Tänään mennään viikoksi Yläneelle - huraa. Viikon kuluttua palaillaan sitten juuri jalkapallokauden avajaisiin. Kävisi kirjastossa varastoitamassa muutaman kirjan tarkempaa tutustumista varten. Saapa nähdä nappaanko mukaan Heideggerin Olemisen ja ajan salaa.

Ajattelin aloittaa D&D kesäpäiväkampanjan, jos löydän kiinnostuneita ja omaa viitseliäisyyttä. Alla hahmottelemani mainos.

D&D: Legenda taikamiekasta

"Taikamiekkaa mahtavaa minä etsimään lähden
Kunnia olkoon minun, menen läpi tulen ja harmaan kiven"

Bardit laulavat ja neidot kuiskaavat mystisen taikamiekan tarinaa. Sen mahtavilla voimilla ikuinen sota pahuutta voidaan vihdoin voittaa. Sen etsijälle vaarat ovat monet ja löytäjälle lukuisat.

"Legenda taikamiekasta
Pitää toivon elossa."

Perinteistä luolakomppausta, hirviölahtausta ja aarteenkeruuta. Ei keksiliäisyyttä, uskottavaa storylineä, mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, miellyttävää maailmankuvausta tai tunnontuskaa. Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan. Ohjennuorana käytämme maailman hyvin sopivia D&D-sääntöjä ja muinaista hämmentävää apofyysiä:

"Hahmot jäätyneen lumen vieressä polun revontulen
Näen vaienneen"


(Sanoista kiitos HMP)

Palasin maakuntakierrokselta keräämään voimia kotighettoon. Huomenna jatkuu lomaketaistelu HKKK:n byrokraatteja vastaan. Quo vadis suomalainen korkeakoulujärjestelmä?

Keskiviikkoiltana Yläneelle. Siihen asti kesäinen Helsinki. Huomio: ei se HMP:n laulaja osaa ainakaan laulaa.