Sensuroinkin eilisen entryni, koska kävikin ilmi, että tuo luku 500 tuli minulle epäluotettaviksi osoittautuneista lähteistä. Ilmeisesti moisesta aloitteesta on jätetty vain kolmekymmentä ensimmäistä nimeä. Eli siellä edelleen olen kyllä, mutta jäsenäänestystä tuolla määrllä allekirjoittautuneita tuskin tulee. Olen syyllinen, pettynyt ja tunnen itseni hölmöksi. No sitä sattuu.

Poistin eilisiä puheitani siksi, että ne olivat ehtineet aiheuttaa mielipahaa. Sitä en kenellekään halua.

(Päivän puheenaihe HYY:ssä. Johan jätti keräämänsä ponnen HYY:n jäsenäänestyksen järjestämiseksi. Kyseessä on siis kokous, jossa läsnäolo- ja äänestysoikeus on kaikilla HYY:n jäseniillä. (Siis kaikilla yliopiston opiskelijoilla.) Moisen kokouksen järjestämiseen tarvitaan 500 HYY:n jäsenen allekirjoittama vaatimus.



Tulisiko HYY:n siirtyä sosialismiin?

Kyllä vai ei?)

En ole taaskaan kirjoitellut mitä minulle kuuluu, mutta pääasiassa ihan mukavaa. Lisäksi minua on kritisoitu tahallisesta vaikeaselkoisuudesta, johon voin kommentoida vain kirjoittavani siten, että jätän selittelyn ja availun vähemmälle. Minusta kirjoittaminen on mukavaa tehdä niin. Ehkä olen outo. Jos tätä joku lukee, niin ehkä tästä löytyy jotain.

Olen kirjoitellut juttua Tutkaimeen roolipeleistä ja jätellyt suunnitelmiani graduani(HKKK) ja proseminaariani(HY) varten. Lukea pitäisi jaksaa kaikki päivät lähitulevaisuudessa, mikä on toki aina mukavaa. Kun vaan ehtisi. Lisäksi voisi pelata D&Dtä, kun vaan saisi päivän sovituksi.

Massiivinen vaalikampanjani HYY:n edarivaaleihin näyttää tällä hetkellä koostuvan yhdestä mailista kaikille niille opiskelijoille, jotka katson niin tutuiksi että uskallan niitä lähestyä. Ei niin ettenkö pitäisi vaaleja merkityksellisinä (mm. 220 miljoonaa euroa, Unikahvila jne.), äänestämistä järkevänä tai jotenkin kokisin vaivalloiseksi olla edustamassa teitä outoja opiskelijoita, mutta minusta on jotenkin kiusallista tyrkyttää itseäni mihinkään.

Joku flaieri tai mainos pitäisi tehdä parin kuukauden kuluttua, saapa nähdä saanko sen aikaan. Avoin haku vaalityöntekijöille ja vaalipäällikölleni käynnistyköön siis. Mehua ja keksejä lupaan. Ehkä teen www-sivun johon kerään perusteita minun äänestämiseni puolesta ja vastaan. Tai kirjoittelen joitain asioita, jotka ovat nähdäkseni keskeisiä vaaleissa. (Vilkkuvia) frameja ei sitten kannata odottaa.

Kim oli käynyt Taiteiden tukimuksen laitoksen järjestämällä kurssilla, jossa oli katsottu dioja videopeleistä. Siellä oli esimerkiksi esitelty ensimmäinen hahmokeskeinen videopeli Donkey Kong ja immersion uudelle tasolle haulikon ja natsien avulla nostanut Castle Wolfenstein (2,5D). Mitähän kaikkea yliopistolla oikein opetetaankaan.

Jos teen Solmukohtaan paperin, niin luulen, että minun on tehtävä se Foucaultista. Nietzsche, genealogia ja historia -pätkän lopussa Foucault nappaa Nietzscheltä kolme tapaa käyttää historiaa. Tajuntani räjähti ja silmäni aukesivat tuota lukiessa, mieshän on nero. Vedän pois monia pahoja puheitani Nietusta. Foucault puhuu historian ensimmäisestä käyttötavasta, joka on parodinen. Epäjumalten hämärä antaa jotain avaimia, mutta Hyvän ja pahan tuolla puolen räjäyttää potin. Ohessa lainaan siis N:n historian parodista käyttöä suurella innoituksella:

"223.

Eurooppalainen sekaihminen - sangen ruma plebeiji, kaiken kaikkiaan - tarvitsee ehdottomasti naamiaspuvun: historia on hänelle välttämätön naamiaispukujen varastohuoneena. Samalla hän tosin havaitsee, että yksikään niistä oikein käy hänen vartalolleen, - hän vaihtaa vaihtamistaan ..."



"...Ehkä me juuri tästä vielä löydämme keksintämme valtakunnan, sen valtakunnan, jossa mekin voimme vielä olla omaperäisiä jonkinlaisina maailmanhistorian ivamukailijoina ja jumalan ilmeilijöinä, - vaikka millään nykyisellä ei muuten olekaan tulevaisuutta, kenties juuri meidän naurullamme on vielä oma tulevaisuutensa!"
-Nietzsche, Hyvän ja pahan tuolla puolen, 1886

Olen ilmeisesti onnistunut kirjoittamaan jotain oikeinkin, koska lukijamääräni pomppivat ihan miten sattuu. Kiinnostavaa.

Kerkesin lauantaisen tiedekuntatentin jälkeen käydä katsomassa yksivuotiasta Veikkopoikaa Yläneellä. Kouluviikko on alkanut, mikä on toki ihan mukavaa. Kävin perjantaina epäohrailemassa Pukkisaaressa, jossa satoi, tuuli ja oli pimeää. Seura sentään oli hyvää.

Kirjoittelin tässä Foucault-kurssiini pari sivua Nietzscestä, genealogista ja historiasta. Lukee ken jaksaa ja kommentoi ken uskaltaa. Erityisesti tuo nietun ja F:n kolmiosainen historian käytön viitekehys on kyllä näin harrastusmielessäkin aika mielenkiintoinen. Historiatieteen mahdottomuudesta nyt puhumattakaan, vaikka se ei varmaan varsinaisesti ole uusi mielipide.

http://www.pcuf.fi/~deltax/nietzschegenealogiajahistoria.rtf

Sudet miettivät lauantaina mitä ne aikovat tehdä ja ajattelin josko nyt saisin lähdettyä silloin käväisemään taidetalolla.

Mietin tässä yksi päivä, että en sitten tainnut koskaan kirjoittaa miksi mielestäni Pukkisaarikampanjan yksi lähtökohta oli ongelmallinen. Koska kampanja suunnitellussa muodossa lienee kuollut ja kuopattu kirjoitin mielestäni ongelmallisen kohdan tuohon alle. Pukkisaarikampanjan tarkoituksena oli pelata live-roolipeliä Pukkisaaressa yhdessä pelinjohdon kanssa kehitetyillä hahmoilla, joilla ei varsinaisesti ollut juurikaan juonia. Ohjenuorana oli "olla samanlainen kuin olisit voinut olla Muinais-Suomessa". Kampanjaa ilmeisesti pelattiin muutama peli, mutta se ei oikein ottanut tulta. Ehkä vielä joskus.

Mutta minulle ongelmallinen lähtökohta liittyi tähän oman itsensä olemiseen toisessa historian vaiheessa (jos nyt ei mennä siihen, että en olisi minä, jos minut olisivat muokannut erilainen historian henki). Nähdäkseni live-roolipelien yksi aivan keskeisin elementti ja suurin anti on se, että ollaan jossain muualla. Vieraassa henkilössä ja vieraassa paikassa. Tämän vierauden tunteen avulla voi oppia jotain itsestään ja maailmasta. Kun näkee historian paikan päältä, huomaa miten kummallinen se on. Paitsi että tämä on opettava kokemus, saattaa se myös herättää miettimään nykypäivän asioita. Nähdäkseni sen tulisi ainakin jollain tasolla saada miettimään niitä asioita, joita jatkuvasti tapahtuu ympärillämme. Kun näkee maailman toisin, ymmärtää että toisenlainen maailma on mahdollinen.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan olisin valmis menemään vielä pidemmälle. Nähdäkseni ihmisen minuus, se jota hän on, on erilaisutta (difference). Toisin sanoen ihmisen "sielu" koostuu siitä, että hän voi tarkastella mitä hän ei ole. Erityisen avarartavaa tämä on tehdä historiaan vertautuen - olemalla joku muu ymmärrämme mitä itse asiassa olemme ja luomme nimenomaan oman minuutemme. Oman minuutemme tarinan kertomisessa historia kertoo menneen toimintamme kautta kuka minä olen. Mikäli siirrymme anakronistisesti Pukkisaareen omana itsenämme joskus muulloin, ei kokemus vertaudu samalla tavalla ympäröivään maailmaan kuin tämän tekeminen hahmon kautta. Taisin olla sekava. Jatketaan tätä puhetta jossain muualla.

Ja juu, nämäkin mietteet muistuivat mieleeni historigenealogi F:sta.

Testing 1,2,3. Tässä Bloggerissa on vika.

Vaalit selkeästi lähenevät. HYY yhtymän puheenjohtaja puolustaa Unikafen hinnankorotusta ja Unikafen hallituksen puheenjohtajaa. Ei sinällään, niinhän puheenjohtajan kuuluukin tehdä, mutta argumentit eivät ole kyllä täysin kohdallaan. Yrityssalaisuudesta huolimatta voin huomauttaa, että hallituksen puheenjohtajan ilmoittama luku 0.1 miljoonan euron tulonmenetyksestä Unikahvilalle kuluvan kauden aikana, mikäli hintaa ei olisi nostettu 20 sentillä, pitänee paikkansa. Toisaalta tuota lukua auttaa laittamaan kontekstiin se, että HYY yhtymän tulos ilman veroja viime vuonna oli 5.3 miljoonaa (tilinpäätöskertomus). En minä ilmaista lounasta välttämättä kannata Unikahviloihin, mutta hinnan lukitsemista vaikkapa kahteen euroon voisin jo kannattaakin. Siitä alle vain jos siitä ei aiheudu riskiä muun ylioppilaskunnan rahoitukselle.

Demarien vyörytyksestä ei sen enempää.

Jaa, blogger säätää taas.

Ylioppilaspolitiikka tuntuu tihenevän kun edustajistovaalit lähestyvät. Ylioppilaslehti lienee taas täynnä kiistakirjoituksia. Samoin kaiken maailman kokouksissa ja erityisesti muutamilla listoilla tuntuu jo ns. vaalivuoden kireä ilmapiiri. Onneksi sentään talousvaliokunta on siltä välttynyt. TKV jakaa projekti- ja kulttuurirahoja tässä 30.9. eteenpäin ja allekirjoittanut on siinä ainakin aktiivisesti mukana. Ns. pyllypallorahat toivottavasti saadaan jaettua.

Eräs suuri harrastusjärhestö, jolle oli myönnetty/olin myöntämässä tänä vuonna toiminta-avustusta (ei, se ei ole AE) ei ilmeisesti saanut vastuuvapautta ja nyt sitten ihmetellään miten joku viitsiikiin lähettää väärennettyjä hakemuksia harhaanjohtavan tilinpäätöksen kera. No, HYY antaa varmaan anteeksi, kun vaan toimittavat selvityksen mitä ihmettä asiassa taas on yritetty säätää. Tai edes ottaisivat keskustoimistoon yhteyttä. Tsekkasin hakemuksenkin uudelleen, eikä siitä kyllä ilmennyt aivan keskeisiä asioita yhdistyksen toiminnasta. Rasittavaa, kun ainoa joka tästä todella hyötyy ovat ne, jotka vaativat yhdistyksien avustusjakoon vielä enemmän kontrollia.

En ole vielä lukenut Saxelin uutuutta. Jossain vaiheessa ehkä voisi katsoa mitä minusta(?), monista ystävistä ja tovereista kirjoitetaan. Maltan tuskin odottaa.

Noniin, nyt palataan ihmisten kielelle! Viime aikoina ollut jotenkin hiukan haipakkaa, mutta olen vihdoin sanut kursseihini jotain järjestystä. Vaikuttaa siltä, että ne saadaan kyllä hoideltua. Erityisesti nyt kun kieliopintoni selkenivät vielä pikkaisen. Selviänkin parill ohitustentillä ja yhdellä verkkokurssilla. Huraa.

Kirjoittelin Foucaultin Tarkkailla ja rangaista-kirjasesta yhdelle kurssilleni enempi tai vähempi selkokielisesti. Lue jos kiinnosta tiedostosta. Kommentoida saa, vaikkei olisikaan Sanna:

http://www.pcuf.fi/~deltax/tarkkaillajarangaista.rtf

Taking the exam tomorrow, then can stop producing this nonsense. Red about Foucault (F. hereafter); became angry. Should probably be taking figurative sex and violence with some salt. Especially when examining the history of prisons and discipline. F reminded me of wrong things; however that was not surprising, since last time I checked Tarkkailla ja rangaista, I was in a cell.

Must add that F. is a genius. Respect and R.I.P.

I did the Evil test at http://home.att.net/~slugbutter/evil/

The result was:

"You are Good.

You are very tolerant towards things and are usually very good-natured yourself. You are pleasant to be around and it shows in conversations. You are rarely inclined to do wrong."

Blaa. I so much want to be evil.

It seems I have some problems with my written English. As with Finnish I encourage my readers to deal with it. And yes, I do not publish stuff without articles or with unstructured sentenced. It also gives me great pleasure to know my grammar better than 53% of the American graduate BBA's (or at least thats what my GMAT-test score states (approved and conducted by the Embassy of US and on the behalf of CIA, the Fullbright center)). Does it worry me, that those institutions test Finnish business students by asking value-laden questions of the technosystem in order to gain entry to the HSE? Well actually, it does. But since 97% of us work in international firms anyway, it is quite natural that hippies and commies are excluded even from studying.

Well, well. It appears that the season is really on which means that my updates have a lag. Lots of new courses beginning this and next week. Actually I managed even to slip in to my first really interesting course in HSE. It has something to do with Environmental communication and focusing ongraduating or graduate students. It sounded good. At the university it is Foucault all over - discourses, archeologies, geneologies and such. Should I enlarge my bachelors thesis to include something of Foucault would certainly give some focus to my studies. We will see.

I still do not get how those people get elected to governing bodies of HYY without any interest to use their position or power. Or even to learn the necessary to be able to understand and communicate ideas. Those things are not difficult to grasp if one is interested at all.

I had sworn an oath not do something like this in my blog. However the transition seemed inevitable, since I have to take some stupid lessons concerning business communication with this loathsome language. I have to state my disgust to this imperialistic, vividly blatant and elementally evil language. In Finnish I can be as weird and alienated as necessary, but not mastering this illness called English I might even seem sensible or comprehensible. The only good thing in writing my blog in English is that I can at last give all my English-speaking readers a piece of my mind. Besides, it is always a good idea to keep your friends close and enemies closer.

First of all, if you should happen to reading this in the states I can only tell you how sorry I am for you. I would also like to tell you that your politicians (especially that son of a bitch, mr. Bush) and politics suck big time, but since that is widely recognised fact, I do not have to do that. I am sorry to inform you that your democracy is a joke and your culture's best years can be dated somewhere between 1820 and 1900. Should it be up to me, you would not be exporting them anywhere. Since I am against all violence, I cannot advise you to make a revolution to make few amendments to your political system or even to get rid of yourself. Should you be reading this in England, you would have already guessed all I have to say about your country. So wIll skip all that ranting.

Now you are wondering who am I and why am I saying all these awful things about the states. My name is Juho and I live in Malmi. That is in Finland, which is a small scandinavian country next to Russia. Yes, it is the same country you and your friends, the Soviets, forgot to take out in Second World War after we sided with the Germans and tried to create a New Europe. So we are still hanging social democratically somewhere near the end of the Axis of Evil making fun of you and democracy. Feel free to drop a few bombs should you pass by. We wont mind.

To make you even more uneasy I am happy to inform you that I am kneedeep in a socialistic student movement and conscious enough for my head to explode. After this statement you guys at NSA can put my name on your list that denies passage to States or Canada. I will try to stay out.

To end this ranting in a language that always makes me angry I can tell something positive. I watched the Pirates of the Caribean film and it was actually quite good. It was funny and entertaining and plot did not badly disturb the movie. I hereby take a few of the afwul things I have said about Hollywood back.

Do not worry, the exam is next Monday and after that its Finnish (or Swedish!) all over again.

Noniin lapset, nyt on taas se aika vuodesta, kiitos Meira ja Mikko.

"In this exercise, you are supposed to answer the following questions using song titles from a single artist."

1. Are you male or female? "Dead Boy's Poem"
2. Describe yourself. "Sleepwalker (bonus track)"
3. How do some people feel about you? "Bare Grace Misery"
4. How do you feel about yourself? "Sleeping Sun"
5. Describe your boy/girlfriend. "Stargazers"
6. Where would you rather be? "Over the Hills and Far Away (video track)"
7. Describe what you want to be. "Walking in the Air"
8. Describe how you live. "End of All Hope"
9. Describe how you love. "Two for Tragedy"
10. Share a few words of wisdom. "The Pharao Sails to Orion"

Olen taas lueskellut (live)-roolipelitutkimuksia. Jotenkin huomaan kyllä sielunsukulaisuutta enemmän näihin sosiaalitiedesuuntautuneisiin kirjoittajiin, kuin vaikkapa kirjallisuustieteilijöihin ja heidän teorioihinsa. Epäilen sen johtuvan siitä, että teoreettinen (tieteellinen) pohjamme on niin samankaltainen, että ymmärrän paremmin minne viitataan milloinkin. Se saattaa toisaalta haitata vaikkapa kirjoittamiani artikkeleita, koska Hannan sosiologiset kiinnostukset saattavat aiheuttaa sen, että tekstistä tulee muille kuin sosiologeille vaikeaselkoista. Se olisi todella harmillista.

Ajattelin laativani kirjoituksen siitä, miten diegesistä (eli siis pelimaailman, in-gamen, siis niinkuin off-gamen vastakohdan) koskevan kiistan voisi ratkaista. Siis sen, että onko se ensisijaisesti tai ollenkaan objektiivinen/ilmaisullinen vai subjektiivinen. Tuo jaotteluhan ilmiselvästi juontaa juurensa Descartesin (1600-luku) aloittamaan käänteeseen ontologiasta epistemologiaan, jolloin erottelu subjektiivinen/objektiivinen tuli mahdolliseksi. Tuota samaa eroa (monumentaalisen subjektin kuolemaa) on pohtinut oikeastaan kaikki merkittävä 1900-luvun filosofia - ilman oikeastaan minkäänlaista lopputulosta. Post-modernismia en laske vastaukseksi - jos toteaa, että kaikki loppuu, me kuollaan, mennään kotiin vastauksena, niin se on pikemminkin ongelman sivuuttamista (tai pakoa) kuin ratkaisua.

Heidegger haki ratkaisua tutkimalla siten, miten yksilö tulee tietoiseksi itsestään kun hän ymmärtää oman rajallisuutensa eli miten ihminen katsoo omaa olemistaan nykyhetkessä kuoleman kautta. Sitä kautta pitäisi sitten alkaa jonkin sortin elämä. Sartre tapansa mukaan latisti käsitteitä ja alkoi sanoa ranskalaista versiota eksistentialismiksi (ja humanismiksi). Subjektin itseään kohti kääntyminen tulee ajankohtaiseksi uudella tavalla toisen maailmansodan jälkeen. Miten yksikään hengissä selvinnyt enää sen jälkeen voi ohittaa sen, mitä on tehty vaikkapa keskitysleireillä. Mikä on vastuu. Uuden ajan alusta (ja 30-vuotisen sodan melskeissä taottu) pyrkimys objektiivisuuteen näyttää muodostavan työläissotilaiden armeijoita, joiden jäljiltä ei jää kiveä kiven päälle. Subjektiivisuuden pitäisi johtaa vastuuseen, mutta tekeekö se sitä - pako subjektiivisuuteen tuntuu johtavan pikemminkin nihimilismiin, kyynisyyten ja pakoon soliptisiin mielikuvitusmaailmoihin. Mitä jää jäljelle?

Kuilu subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välillä tulisi ylittää. Tulisi löytää uusi tiede, uusi uskonto, uusi filosofia. Tätä on yritettykin, ainakin mannermaisessa filosofiassa Hegelin jäljiltä. Heidegger, Sartre, Bataille, Levinas, Foucault, Kristeva, Baudrillard, siinä muutamia edes jossain määrin onnistuneita. Se mitä mahdollisuuksia näiden tätien ja setien jälkeen on enää tieteelle onkin sitten mielenkiintoinen kysymys - monet tuntuvat ajattelevan kuilun olevan monelle tieteelle niin tyypillinen, ettei siitä mennä yli tai ympäri. Pikemminkin rationalisuuskritiikki ottaa vallan yhdistäen tieteen ja talouden Wrightin sanaa käyttäen jonkin sortin ikuisen kasvun "teknosysteemiksi". Tässä mielessä larppaamisen tieteelliset selitysyritykset olisivat omiaan tuomaan sitä nähdäkseni täysin väärien selittämis- ja ohjaustapojen piiriin. Nykyisin se estää kaupallistamisyrityksensä heikolla taloudellisella potentiaalilla ja valmiilla puoli-ilmaisilla peleillään pysyen pitkälti poliittisen ja taloudellisen kulttuurikontrollin ulkopuolella. Nähdäkseni se lienee aivan oikea paikka live-roolipelaamisen taidemuodolla, mikäli se tosiaan haluaa pitää avat gardensa - jo päätyminen kulttuurituotteeksi kompromentoisi sen "aidon" arvon taiteena.

Noinko minä aina päädyn vouhkaukseen kun kirjoitan vapaasti? Tuonkin olisi voinut ilmaista ilman monia kiertoteitä. Olkaa eri mieltä, tuo nyt vain taas jotenkin kääntyi noin.

Yritin kirjoittaa depriehviä mallia AM, mutta toistaiseksi olosuhteet ovat olleet minua vastaan. Ehkäpä minäkin vielä sen saan aikaiseksi. Koulu alkaa oikeasti ensi viikon maanantaina, maltan tuskin enää odottaa. Vielä muutama viimeinen päivä kesälomaa - onneksi ulkoilma on samaa mieltä kanssani kesän mailleen menosta.

Kirjoittelin Alterationsiin tuosta roolipelitutkimuksesta jotakin, joskin nostiin esiin vain osan asioista - ne keskeisimpänä pitämäni. Ehkä siitä tuli ihan hyvä, jos ei, niin kuulen siitä varmaan jälkikäteenkin. Yllättävän kivuttomasti tekstiä loppujen lopuksi tuli - mikä on kun luominenkin menee melkein ilman tuskaa. Huomenna kesän vika D&D-sessio. Saapa nähdä selviääkö seurueemme tulevista vaaroista.