Murisinkin jo harrastuksemme kaupallistumisen uhasta susilistalla: http://www.utu.fi/hum/museologia/markkin.htm
Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ollut vain huonosti sattunut nimivalinta tai jonkin sortin outo vitsi - eläytymistä historiaan ilmeisesti todella tarkastellaan palvelutuotteena - jopa museovirastossa on palvelujohtajia ja ompa paikalle raahattu joku kertomaan Olde Hansan tuotekonseptistakin.

Ei sinällään historiahan ja menneisyys sopii myyttisyydessään, sosiaalisuudessaan ja mystisessä kaipuussaan parempaan hyvin arvon määrittelyn kohteeksi. Ehkä se voi olla taas yksi monumentti siitä, miten yhä uusia kulttuurintuotannon osia tuodaan markkinasäätelyn piiriin - odotan innolla sitä kun larppeja tai historiatapahtumia aletaan suojata copyrightilla tai kieltämään laittomina niiden kilpailua rajoittavien ominaisuuksien johdosta. Tai suuret massat kerätään markkinoille leivällä, sirkushuveilla ja ilmapalloilla. Onneksi sentään nykyään kaupalliset pelit ovat larppaamisen pelinjohtaja-pelaaja yhdistelmän takia huonoja palvelutuotteistamisen kohteita ja taiteelliselle/viihteelliselle marginaalille on vielä mahdollisuuksia. Samoin kuin sille, että historian sisältöä eivät määrittele/popularisoi/köyhdytä markkinamiehet.

Jos haluaa kuulla markkinoinnista, niin siitä voi kuulla vaikka markkinoinnin luennoilla. Kauppakorkeassakin on hyviä sellaisia - erityisesti brändin rakentamiseen, yhteisöihin, elämää suurempiin kertomuksiin, tunteeseen ja tuttuuteen vetoaminen ja kielteisten asioiden kieltämiseen pyrkivä mainostaminen on juuri sitä tuotteistamista, jota (vasta)historia kaipaakin. Onneksi suurin osa nykyharrastajista ei niitä harrastuksensa elimellisiksi osiksi kaipaa.

Julkisen palvelun alalle viety markkinaslangi jaksaa vielä naurattaa - ei se tosin sinne sovi laisinkaan, sillä julkisten palvelutuotteet räätälöidään useimmiten heikoimpien, ei vahvimpien mukaan ja hyvä niin. Tosin nyt Turussa kyllä mennään metsään jo sen verran vauhdikkaasti, että ainakin minun hymyni hyytyi.