Huomenna lento Pariisiin lähtee Vantaan lentoasemalta klo. 9.30 ja seuraava entryni tulee varmaan (joskus) sitten Keski-Ranskasta. En ole oikein vielä tajunnut, että kotimaa jää nyt kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi, pisimmäksi ajaksi ikinä, taakse. Olo on hyvin haikea, joskin eiköhän se helpota taas sitten tuonnempana. Yleensä minulla on ollut nukkumisvaikeuksia ennen lentämistä, joten saas nähdä miten nyt sitten mahtaa käydä. Nyt ainakin nukuttaa vielä.

To-do -listani väheni edellisen kolmen viikon aikana 122 kohtaa, mutta ilmeisesti noin 50 enemmän olisi voinut olla hyväksi. Ei siinä mitään, toivottavasti en tehnyt yhtään kriittistä virhettä. Ja onhan ranskassakin noita valokuva-automaatteja, kopiokoneita, opiskelijakortteja ja kauppoja.

Denakittauduin lisäksi aika tehokkaasti melkein kaikesta, paitsi Savujen lahdesta, joka edelleen innoittaa suuresti mieltäni. On hienoa värkätä proggiksia ja olin jo kerennyt unohtaa miten siistiä ison larpin järjestäminen hyvällä porukalla voikaan olla. Bonuksena Hanna osti matkalukemiseksi Davinci-koodin, joten saapa nähdä alkavatko tiedätte kyllä mitä järjestöä koskevat tutkimukseni taas edetä. Minulla, ja kaikella mitä edustan, on paljon voitettavaa, jos tutkimukseni kulkevat oikeaan suuntaan.

Note to self: ranskalaiset ovat tyhmiä ja puhuvat outoa mongerrusta.