Eilisesta kulttuurikatsauksesta jai toki ilmeisesti homopaikka Pili-pili, joskin sen huumoriarvo ei valttamatta avaudu ilman vuosien altistusta Pohjolan ilmastolle. Taalla pitaisi kuulemma raportoida enemman siita mita taalla puuhaan, mutta en juuri puuhaa talla hetkella mitaan paitsi kirjoittelin Savujen lahtea ja harjoittelen ymmartamaan tuota puhuttua ja kirjoitettua mongerrusta. Sosiaalista elamaa ei juuri ole, kun en tunne ketaan, ehka tilanne korjaantuu tuonnempana. Tutorointia tai mitaan opastusta mihinkaan suuntaan ei ole, joten siina mielessa aika paljon jatetaan opiskelijan oman sosiaalisuuden varaan.

Tanaan alkoi kaupungin meininki nyppia sen verran paljon, etta paatin karata vuorille. Se olikin onneksi helppoa, kun lahin huippu loytyi parinkymmenen minuutin kapuamisen jalkeen. Tarkemmat tutkimukset paljastivat, ettei se ollut oikea vuori, kun se oli liian matala. Myohemmin noille tuolla pilvien reunassa hohkaaville sitten kapyttelemaan. Mutta oli tuokin nyppyla kellareiden kasvatille ihan tarpeeksi iso - ainakin viisi kertaa isompi kuin kuuluisa Moskarin jatemaki Ita-Vantaalla.