Hanna oli laittanut mulle mukavassa paketissa Ylioppilaslehden ja uusimman Airueen. Ylioppilaslehdesta ei tassa sen enempaa, toivottavasti taso kohoaa myohemmin, kun laimeuden voi laittaa ensimmaisen numeron piikkiin. Tai sitten mulla vaan on odotuksia, nyt kun paatoimittajaksi on vihdoin saatu Sitvasin edariryhman entinen toimittaja. Enka ole ihan varma onko Sitvasin entinen tiedottaja, joka palkattiin toiseksi toimittajaksi, vielakaan eronnut meidan edariryhmasta..

Sen sijaan Airuthan oli aivan loistava! Monia hyvia ja haastavia juttuja, jotka laittoivat miettimaan. Kaikki jutut hyvia, mutta erityisesti se jennin uskontojuttu jai mietityttamaan. Jenni ei siina ihan taida vaittaa, etta ateismi olisi uskonto, mutta paljon ei puutu. Jain miettimaan tuota pitkaksi aikaa ja vaikken olekaan uskontojen asiantuntija, niin en silti kutsuisi ateismia uskonnoksi. Nahdakseni uskontoon kuuluu jonkinlainen jarjestelmallinen uskon harjoittaminen, jokin instituutio, joka ohjaa uskoa. Ateismiin tallaista ei elimellisesti liity, ellei tiedetta pida sellaisena, mutta ainakaan mina en pitaisi nykymuotoista tiedetta. En tosin pitaisi tiedetta puhtaan neutraalina tai objektiivisenakaan, mutta se menee jo ohi pointista.

Totta kylla ateismiin liittyy yleinen "uskomus" etta jumalan kieltaminen on jarkevaa, lisaksi mahdollisesti uskomus, etta uskonharjoitus olisi typeraa. Toisaalta jokaiseen tekoon liittyy jokin uskomus, samoin perustein voisi vaittaa sienten poiminnan, autolla ajamisen tai vaatteiden kayttamisen olevan uskonto (kaikesta tiedosta puhumattakaan, jos tieto nyt sitten on hyvin perusteltu, tosi, uskomus).

Ehka keskeisin ateismia uskontoa lahentava asia on se, etta tuo uskomus kohdistuu yliluonnolliseen (siihen, ettei mitaan yliluonnollista olekaan (tai ainakaan institutionaalisessa muodossa palvottavaa)). Nahdakseni ateismista sopivampi termi olisi vaikka elamantapa tai elamankatsomus, kuin uskonto, jos ensimmainen nimenomaisesti ja eksplisiittisesti kieltaa uskonnon jarkevyyden.