Kaikki alkoi taysin viattomasti: olin saanut uuden naapurin, Pietarilaisen pojan, ja kohtasimme kaytavalla. Esittelyiden jalkeen han kuuli, etta opiskelen filosofiaa. Kun han kysyi, yksinkertaisen kysymyksen, tiesin, etta illasta tulisi pitka. Kysymys kuului: idealismi vai materialismi.

Kolme tuntia ja yksi punaviinipullo (Vin de Table de France, 1 litra, 0,99 euroa) myohemmin olivat rintamalinjat valmiit. Mina kannatin materialismia ja han idealismia. Keskustelu oli antoisa, joskin sekava. Hanella oli jonkin verran painolastia kommunismista, minun painolastini tuli varmaan ateismista. Olin ehka hiukan epakohtelias ilmaistessani ongelmalliseksi uskoa suureen taydelliseen suunnitelmaan, koska vaikuttaa silta, etta sadan viime vuoden historia noudattaa lahinna hullun ja vaarallisen totalitaristisen okkultistinatsimurhaajan laatimaa suunnitelmaa. Hanen mielipiteensa kohdistuivat lahinna yhteiskunnan marxilais-leninistisen suunnittelun kaytannon ongelmakohtiin. Yhteisymmarryksen sijaan tuntui kuin olisimme puhuneet kuin eskimit Saharasta. Keskustelu kuitenkin jatkuu.

Tanne tuli lisaksi suomalainen samaan kerrokseen. Poliittista historiaa opiskelevasta jannususta tullee toivottavasti hyvaa seuraa. Ruotsalaiset insinoorit ilmoittivat pakottavansa minut joihinkin teekkaribileisiin. Nailla alkoholihinnoilla olen jo valmiiksi kauhuissani ajatuksesta.