Kavin tanaan humanistisessa tiedekunnassa ja tulin lopputulokseen, etta humanistit nayttavat joka paikassa samoilta. Oltiin pelaamassa jalkapalloa ja juomassa punaviinia ja samassa maailmakin parantui. Suomesta eniten kysymyksia herattivat valtion uskonnot, valtion asepalvelus, Taivaskanava ja suomalainen huumepolitiikka. Vaikkapa humanistinen tiedekunta on hyva esimerkki mannermaisesta suhtautumisesta huumeisiin, aina sama tuoksu jostain nurkasta.

Tosin muutaman viikon taalla oltua on jo todennut silminnakijahavaintojen perusteella, etta jointin voi nakojaan sytyttaa paitsi tiedekunnan edessa, niin myos junan tupakointivaunussa (sita vartenhan se on), vanhan kaupungin torilla (ainakin jos on punkkari) tai paapoliisiaseman pihalla. Ilmeisesti poliiseja ei ihan rehellisesti kiinnosta, koska muuten ne joutuisivat pidattamaan puolet koko Ranskasta.

Puolalaiset olivat katkeria EUn liikkumissaannoksille, kun nyt ne voivat tehda tyota vain ruotsissa, britanniassa tai irlannissa. Loytyi jos jonkinlaista nakemysta tasa-arvosta ja EUn unelmasta vapaasta liikkumisesta. Ainahan sita on leivan perassa lahdetty ulkomaille, puolaan siirtolaisuus kohdistuu paaosin Ukrainasta pain.

Uskonnollinen keskustelu amerikkalaisten kanssa ahdisti paata. Ei ole jenkeilla taalla helppoa: oleskeluluvan saaminen on amerikkalaisille lahes mahdotonta, koska prefektuurissa sanotaan pain naamaa, ettei heilla ole tanne mitaan asiaa. Lisaksi puolet vaihto-opiskelijoista (esim. muslimimaista ja entisista kommunistimaista, kuten Suomi ja Espanja, tulleet) kiusoittelevat gringoja leikkimielisesti.