Noniin, oliko ikava?
Lahdin keskiviikkona Air Francen, American Airlinesin, British Airwaysin ja Finnairin yhteislennolla Pariisiin. Lahtiessani oli syksyinen aamu, saapuessani Pariisiin aurinko paistoi 24 astetta suoraan taivaalta. Charles de Gaullen lentoasemalla vilinaa riitti, mutta kiitos loistavan retkisuunnittelun, loysin linja-auton, joka myohaisyydestaan huolimatta vei minut Gare de Lyonin asemalle. Pariisi oli suunnilleen yhta ruma kuin aina ennenkin.
Jotenkin aikataulu olikin venahtanyt jotenkin hintsuksi, joten kahden tunnin vaihtoaikani olikin supistunut viiteentoista minuuttiin. Ehdin kuitenkin junaan istumaan neljaksi tunniksi valtavien kantamusteni kanssa. Toistaiseksi ainoa englantia minulle puhunut henkilo loytyi Pariisista Gare de Lyonin asemalta, kun lipunosto kaantyi englanniksi, vaikkei sen oikeastaan olisi edes tarvinnut.
Clermont-Ferrandissa olikin sitten jo 29 astetta lampoa. Taksi yritti huijata minua, mutta laitetaan sen piikkiin, etta se luuli kai minua amerikkalaiseksi. Kamppa on hyvin askeettinen solutyyppinen ratkaisu, jossa on yhteiset suihkut, vessat ja keittio. Ihan kuin dommalla. Suomea huonosti puhunut ovimikko ohjasi minut ylimman kerroksen parhaille paikoille: voi ihailla esteetonta auringonlaskua vuorten taakse joka ilta. Ilmeisesti suomalaisuuteni oli niin kummallista, etta minut sijoitettiin samaan siipeen muiden Ita-Eurooppalaisten kanssa: kamppikset ovat Puolasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Venajalta. Siella voimme sitten puhua vaikka venajaa keskenamme.
Ranskaa on paassyt puhumaan, koska kaikki muistavat minut asterixista. Suomesta taalla ei ole edes juuri kuultu - joskin Vatanen - vruum vruum - lienee jonkinlainen julkkis, kun se nytkin on jo Euroopan parlamentissa ranskalaisten aanilla.
Minusta tuli taksi vuodeksi humanisti, koska taalla filosofit ovat aivan yksiselitteisesti humanisteja - toisin kuin vaikkapa surkeat elavien kielten opiskelijat. Humanistinen tiedekunta on valtava linna keskella puistoa. Edessa lukee kukista tehdyssa kahksenmetrisessa istutuksessa: Arverna - Civitas - Nobilissima.
Sitten taalla on jattimainen goottien kathedraali ja sen vieressa puisto, jossa Urbanus toinen huutaa nyrkki pystyssa katse itaan (ja vahan etelaan) rohkaisten Clermontin konvehdin miehia sotaan. Muillakin tavoin kaupunki tuntuu jotenkin jaaneen historiaan. Edellinen kaupunki junalla tultaessa ennen tata paikkaa on Vichy ja missasin vain kolmella paivalla taalla pidetysta paraatista - aiheena oli 60 vuotta Clermont-Ferradin vapautuksesta. Paitsi vanhojen paavien kuvia, on taalla myos gallimystiikkaa, koska Gergovia oli tassa aivan lahella. Paitsi etta gallit voittivat (lainausmerkit kateissa) nailla seuduin taisteluita, niin taalla heidat myos loytiin. Kylan keskeinen arkkitehtuuri on keskiajalta ja onpa taalla niita roomalaistenkin siltoja ja vesijohtoja viela pystyssa.
Uh, times up. Terkkuja kaikille. Ranskalaisten nappikset ovat btw aivan hirveita, kirjoitusnopeuteni on allistyttavan hidas.
Lahdin keskiviikkona Air Francen, American Airlinesin, British Airwaysin ja Finnairin yhteislennolla Pariisiin. Lahtiessani oli syksyinen aamu, saapuessani Pariisiin aurinko paistoi 24 astetta suoraan taivaalta. Charles de Gaullen lentoasemalla vilinaa riitti, mutta kiitos loistavan retkisuunnittelun, loysin linja-auton, joka myohaisyydestaan huolimatta vei minut Gare de Lyonin asemalle. Pariisi oli suunnilleen yhta ruma kuin aina ennenkin.
Jotenkin aikataulu olikin venahtanyt jotenkin hintsuksi, joten kahden tunnin vaihtoaikani olikin supistunut viiteentoista minuuttiin. Ehdin kuitenkin junaan istumaan neljaksi tunniksi valtavien kantamusteni kanssa. Toistaiseksi ainoa englantia minulle puhunut henkilo loytyi Pariisista Gare de Lyonin asemalta, kun lipunosto kaantyi englanniksi, vaikkei sen oikeastaan olisi edes tarvinnut.
Clermont-Ferrandissa olikin sitten jo 29 astetta lampoa. Taksi yritti huijata minua, mutta laitetaan sen piikkiin, etta se luuli kai minua amerikkalaiseksi. Kamppa on hyvin askeettinen solutyyppinen ratkaisu, jossa on yhteiset suihkut, vessat ja keittio. Ihan kuin dommalla. Suomea huonosti puhunut ovimikko ohjasi minut ylimman kerroksen parhaille paikoille: voi ihailla esteetonta auringonlaskua vuorten taakse joka ilta. Ilmeisesti suomalaisuuteni oli niin kummallista, etta minut sijoitettiin samaan siipeen muiden Ita-Eurooppalaisten kanssa: kamppikset ovat Puolasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Venajalta. Siella voimme sitten puhua vaikka venajaa keskenamme.
Ranskaa on paassyt puhumaan, koska kaikki muistavat minut asterixista. Suomesta taalla ei ole edes juuri kuultu - joskin Vatanen - vruum vruum - lienee jonkinlainen julkkis, kun se nytkin on jo Euroopan parlamentissa ranskalaisten aanilla.
Minusta tuli taksi vuodeksi humanisti, koska taalla filosofit ovat aivan yksiselitteisesti humanisteja - toisin kuin vaikkapa surkeat elavien kielten opiskelijat. Humanistinen tiedekunta on valtava linna keskella puistoa. Edessa lukee kukista tehdyssa kahksenmetrisessa istutuksessa: Arverna - Civitas - Nobilissima.
Sitten taalla on jattimainen goottien kathedraali ja sen vieressa puisto, jossa Urbanus toinen huutaa nyrkki pystyssa katse itaan (ja vahan etelaan) rohkaisten Clermontin konvehdin miehia sotaan. Muillakin tavoin kaupunki tuntuu jotenkin jaaneen historiaan. Edellinen kaupunki junalla tultaessa ennen tata paikkaa on Vichy ja missasin vain kolmella paivalla taalla pidetysta paraatista - aiheena oli 60 vuotta Clermont-Ferradin vapautuksesta. Paitsi vanhojen paavien kuvia, on taalla myos gallimystiikkaa, koska Gergovia oli tassa aivan lahella. Paitsi etta gallit voittivat (lainausmerkit kateissa) nailla seuduin taisteluita, niin taalla heidat myos loytiin. Kylan keskeinen arkkitehtuuri on keskiajalta ja onpa taalla niita roomalaistenkin siltoja ja vesijohtoja viela pystyssa.
Uh, times up. Terkkuja kaikille. Ranskalaisten nappikset ovat btw aivan hirveita, kirjoitusnopeuteni on allistyttavan hidas.
0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home