Oman kielitaitonsa puutteet huomaa selvasti nain kansainvalisessa ymparistossa. Suomea ei ole tarvinnut puhua kertaakaan, ruotsia pari kertaa mutta sen kertaaminen alkaa olla ihan valttamatonta lahitulevaisuudessa, englantia taalla voi puhua valilla, paitsi etta muiden osapuolten englanninkielen taso vaihtelee niin paljon, ettei valilla tieda miten pain olisi. Alueen ainoa yhteinen nimittajakieli ja sen takia kommunikaation kannalta keskeisin on ranska. No, ainakin kielitaito paranee, kun yrittaa selvittaa mita ihmetta nuo espanjalaiset sonkottavat.

Taalla on ranskan lisaksi joukko muitakin yhteisia kielia, vaikka tuo ranska on selkeasti yhteisen kielen asemassa. Muut vahamman yhteiset kielet ovat espanja, kiina, venaja, englanti ja arabia. Noista kun osaisi edes yhta englannin lisaksi, niin saisi taalta paljon uusia ystavia..

Ja kylla nama Etela-Eurooppalaiset paasevat helpommalla. Tuttavani opiskelee lakia (oma ohjelma kansainvalisen organisaatioiden tehtaville, kipeaa, YK, EU tai Amnesty kutsuvat, ja opintoihin tietenkin kuuluu ranskalaiseen tapaan puolen vuoden pakollinen harjoittelu) ja puhuu ranskan lisaksi tottakai marokkolaisen taustansa lisaksi arabiaa ja espanjaa. Englanti on tullut sitten mukaan koulussa, Kiinan lisaksi. Siina sellainen kieliyhdistelma yhdistettyna kansainvalisen lain opintoihin ja ulospainmenevaan luonteeseen yhdistettyna, etta ihme jos ei hommia loydy. Saman tekeminen Suomessa lienee yksinkertaisesti mahdotonta.

Yllattavaa oli lisaksi se, etta klassisen arabia nahdaan hyvin kayttokelpoisena kielena, jonka paikalliset naureskelevat olevan valttamaton, jos aikoo selvita Ranskan kaupunkien sivukujilla. Tieda tuosta sitten, ainakin mina olen ollut ihan turvassa, toistaiseksi. Niinjoo, voisi opetella uusiakin kielia, kunhan taman ihme sammakkomurteen saisi jotenkin hallintaan.. ehka sitten joskus myohemmin.