Ranskalaiset uudet hullut tuttavani veivat minut katsomaan Puy-De-Domea. Se oli ihan oikea vuori, joskin sisaanpaasymaksu vuorelle oli vahan liikaa. Tai no, ainakin ranskalaista. Komeaa siella oli, Clermont-Ferrandia ylhaaltapain katsoessa. Lisaksi muistuttakaa minua, etta otan rauhoittavia ennen kuin uskaltaudun seuraavan kerran jonkun ranskalaisen auton kyytiin. Luulin, ettei mikaan olisi pelottavampaa kuin ranskalainen liikenne jalankulkijana, mutta ilmeisesti olin vaarassa. "Liikenne on murhaa" rauhoitteli vieressa istuva henkilo, koska ilmeisesti pelkasi, etta pyortyisin, kun olin sen verran kalpea.

Pariisilaisista parkkeerauksista en viitsi edes aloittaa. Paras yritys tahan mennessa oli se prefektuurin edessa olevaan liikenneympyraan hatavilkut parkkeerattu auto, koska asiakkaalla "oli vahan asiaa prefektuuriin". Myoskaan nuorison suosima tapa pistaa punaisissa liikennevaloissa odottavissa autoissa hatavilkut paalle ja menna juttelemaan punaisissa jonottavien kavellen liikkuvien tuttavien kanssa, on nahdakseni jotenkin vastuuton. Tai se, etta kuski voi suunnilleen koska tahansa polkaista liikkuvasta tai pysahdyksisa olevasta autosta kadulle, kunhan muistaa laittaa hatavilkut paalle.