Kavin Lyonissa. Olihan se iso, kai Ranskan neljanneksi suurin kaupunki tai jotain. (700 000 asukasta ja lahioissa yhteensa nelja miljoonaa). Virkistin itseani vain ajattelemalla, etta kaupunki oli noin yhden Suomen kokoinen. Toisin kuin Pariisi, joka on kahden Suomen kokoinen. Lyonissa oli myos konsuli, joskin taytyy kylla ihmetella milla meriiteilla se on paikkansa saanut. Tiesin tyypista vain osoitteen: se loytyi ei nyt ihan sivukadulta, mutta mutta melkein. Ja se oli jonkun taiteilijan ateljee! Herra ei puhunut Suomea, mutta aanestys sentaan sujui joutuisasti ja kahvia tarjottiin. Minua myos houkuteltiin Lyonin suomalaisten illanviettoon, mutta taidan jattaa sen kylla sitten elakepaivilleni.

Taalta loytyi yksi raumalainen opiskelija, joten nyt Clermontin suomalaispopulaatio on todistetusti kolme. Se on hammentavan vahan. Lisaksi joukko samassa taloudessa Crousilla on saanut jostain paahansa, etta filosofien tulisi karsia. Tata elavoittaakseen he ovat kiusanneet minua piloillaan kohta viikon. Odotan mielenkiinnolla, koska villitys menee ohi ja ne siirtyvat kiusaamaan taas amerikkalaisia, kuten tavallista.