Tanaan jonkin verran byrokratiaa ja jonkin verran Hegelia seka amerikkalaista poliittista jannaria. Eilen amerikkalaisten kanssa juttelua Euroopasta ja Amerikasta seka niiden eroista. Hammastyttavaa porukkaa.

Olin ajatellut etten kertoisi inttijuttuja taalla, mutta tama oli pakko: Venajan armeijasta, vaikka myos parista Afrikan armeijasta olen vahan liikaakin kuullut. No, Venaja siis. Ruoka oli leireilla yleensa hyvaa, mutta kanttiinissa ei. Se oli aina puurovellia, joka oli mustanaan karpasia ja haisi niin kuvottovalta, etta monet eivat sita voineet syoda ja sen takia sotilaat joutuivat myohemmin aliravitsemuksen takia teholle. Samoin kaikki varusmiehet tottakai olivat kaksi viikkoa ripulissa aina mennessaan armeijaan. Onneksi hadan ollessa suurin on apukin lahella: Rikkaimpien perheiden vesat lahjoivat systemaattisesti kantahenkilokuntaa, jotta varusmiehet saisivat kaytya kaupassa eika valtion tarjoamaa ruokaa tarvinnut syoda. Siinapa olisi Suomenkin sisseille vahan opettelemista ja bonuksena koyhien perheiden pojat voisi laittaa tsetseniaan ampumaan siviileita.