Tuuli kaantyi siperiasta valimerelle ja lampotila kiipesi samantien viisitoista astetta melkein hellerajaan. Nailla saavaihteluilla ainakin mina olen koko ajan kipea. Ehka tahan kuitenkin tottuu. Eilen katsottiin yhtyneen euroopan porukalla Goodbye Lenin, jota en jostain syysta ollut aikaisemmin nahnyt. Erityisesti itaisen Keski-Euroopan asukkaat, saksalaiset ja venalaiset olivat aika fiiliksissa moisesta filmista. Ainakin hyvin toteutettu product placement sai aikaan hirnuntaa aina tyovaen autojen, mopojen tai ruokien ilmestyessa ruutuun. Samalla olo oli taas kerran aika yleiseurooppalainen, joten siina mielessa vaihtovuosi tuntuu aika hyvalta. Saadaan tahankin maanosaan taman vuosisadan kansainvalinen koulutuksellinen eliitti, kun viime vuosisadan kommunistinen kansainvalinen projekti eli kansainvalinen solidaarisuus voitiin katsoa menetetyksi siina vaiheessa kun lantisen euroopan maat saativat tyovoiman vapaata liikkumista saatavat lait, tehokkaasti estaen itaisen euroopan asukkaista muuttamasta lanteen. En muuten ihan helposti unohda sita, etta se oli ainakin Suomessa solidaarisuudestaan ja epanationalismistaan kuuluisan ammattiyhdistysliikkeen lobbauksen tehokas tulos. Toisin tekivat toverit sosiaalidemokraatit ruotsissa ja isossa britanniassa. Heratys hei edelleen jakautunut Eurooppa, ei pida unohtaa kuka muurin kaatoi ja miksi. No, onneksi ruotsalaiset ja britit saavat kaiken hyodyn aivovuodosta, joten ehka se on suomalaisille ihan oikein. Enemman erilaisuutta Suomeen on kylla ehdottomasti mun mielipide. Ja pidetaan ne juhlapuheet yhteisesta Euroopasta mieluummin hiukan lahempana kaytannon tasoa. Niin taalla siis on tuolla asunnon kellarissa leffateatteri, jossa ne naita paaosin ulkomaalaisopiskelijoille nayttavat. Edellinen leffa oli Swimming Pool, koska se oli kuvattu Clermont-Ferrandissa, kuten ilmeisesti myos seuraava eli Cinema Paradiso.