Herasin tanaan kahdeksalta mennakseni viimeisille luennoilleni ennen joulua. Kapyttelin raikkaassa ilmassa koululle ja etsin oikean luokkahuoneen. Luokan ovella rupesin sitten jotenkin arpomaan ja meninkin kirjastoon. Ei kovin hyva, kun lintsaus on taalla oikeasti aika tyhmaa, koska kurssien lapipaasy vaikeutuu huomattavia maaria yhden tai parinkin lintsauksen jalkeen. Ihmettelin kovasti miksen mennytkaan tunnille, mutta sitten hogasin sen johtuvan varmaan vasymyksesta, joskin taman keksimiseen meni kymmenisen minuuttia. Moinen vasymys on minulle melko harvinaista, koska yleensa teen vain mita pitaa tehda tuntuipa se kuinka vasyttavalta tahansa. Toisaalta parempi kai nauttia harvinaisestaja miettia jaksaako sita menna iltapaivan tunneillekaan. Onneksi kohta on vahan lomaa, en tainnutkaan huomata miten paljon sellaista kaipaan.