create your own visited country map
or write about it on the open travel guide

Menin ranskan kulttuurikurssille ja yllätyin todella positiivisesti. Ensimmäisellä luennolla luennoitsija kysyi: Kuka teistä ymmärtää (comprendre) Asterixin? Vastauksena tähän opettaja totesi, ettei kukaan meistä tuntenut Asterixia, ei ainakaan samalla tavalla kuin ranskalaiset. Meidän tulkintamme pohjalla makaava kulttuuriperimä ei ole sama kuin ranskalaisten. (Comprende nyt sen molemmissa yleisissä merkityksissään tarkoittaan paitsi 1) ymmärtämistä (yleensä intellektuaalisesti), niin myös 2) kuulumista johonkin. Nämä merkitykset eivät suinkaan ole mielivaltaisia,vaan toki liittyvät toisiinsa - eihän jotakina ryhmää tai kulttuuria voi oikein ymmärtää ellei kuulu siihen.)

Esimerkkinä tästä vaikka "sankarin" nimi Asterix, joka siis sananmukaisesti tarkoitttaa asteriksia eli pientä tähteä - mutta siten, että loppu on lausuttu kuten ranskassa lapset sen tekevät. Siis suora suomennos olisi pieni tähti. Tämä on viisikymmenluvun lopun ranskalaisille selvä osoitus Gaullemaisesta ranskalaistamisen politiikasta - sanotaan ei Natolle, tehdään oma armeija, luodaan integroiva koululaitos ja sosiaalihuolto. Kaikki nämä vastavoimaksi nousevalla kansainväliselle supervoimalle, Yhdysvalloille. Samalla tavoin myös Pieni tähti on kulttuurin saralla vastavoima amerikkalasen kulttuuriteollisuuden super tähdille (Bat-Man, Spider-Man, Super-Man, mikävaan-Man). Pieni tähti on pieni, hänellä on voimakkaita ystäviä, iso nenä, omituiset piirteet ja kummalliset elintavat. Keskeisesti hän on myös Galli, joka taistelee mahtavaa imperiumia vastaan voitokkaasti puolustaen omaa elintapaansa.

Toinen kulttuurinen konnotaatio Asterixista on Vercingetorix, ranskalaisten ainoa yleisesti tunnustama galli. Ix loppu yhdistää asterixin miehen aikalaisiin, vaikka taistelu roomaa vastaan ei sitä vielä tekisikään. Vercingetorix on perinteinen ranskalaisten ihailema epäonnistujasankari - yhdistää barbaarit taistelemaan Rooman armeijaa vastaan ja kuolee vankilassa Roomassa. (Ratkaiseva taistelu muuten nykyisessä Clermont-Ferrandiassa). Vercingetorix on kuitenkin nimenomaan ranskalainen sankari, joten pikku tähteen liittyy samalla vivahde ranskan ikiaikaista suuruutta. Tunnetko sinä Asteriksisi? Eikä puhettakaan, että "nehän ovat vain sarjakuvia lapsille". Viikon kysymys on se, miksi pikku tähti on sankari myös muualla? Ensi viikolla käsittelyssä Idefix.

Unicafe laski ateriahintaansa (huom. tinkimättä raaka-ainekustannuksista), joten taas yksi vaalilupaus täytetty. Joskin tästä en kyllä voi oikein millään kunniaa ottaa, vaikka suunnilleen ainoana olinkin siitä HYY:n hallintoneuvostossa rähjäämässä. Voi sitä osakuntalaisten ja ainejärjestöläisten silmien pyörittelyä ja mulkoilua - kun eiväthän nämä vasemmistolaiset taaskaan ymmärrä, että ei sitä nyt vaan mitenkään ole varaa tarjota edullista opiskelijaruokaa. Eläköön vaihtoehdottomuuspolitiikka, (erityisesti ns. sittareiden nuorisopoliitikoilta omaksuva) hyssyttelevä tapa hoitaa asioita. Hitto, jos eivät ylioppilaat pysty seisomaan selkä suorana edes omista asioistaan, niin toivo lienee menetettyä. Ja Raimo, irti lainaan perustuvasta uudesta opintotuesta ja verovähennysrahat suoraan lisänä opintotukeen.

Niin, tuosta edellisestä tietenkin unohtui:

"You are the snake. You know it is lonely among all people. You carry great power within a slim body. You respect what is innocent and what is true."

Tänään illalla vapaata surffailua. Pitäisi varmaan mennä käynnistämään Exult.

Kiitos semi tästä - seuraa linkkiä ja vot Demin keskustelupalsta kertoo Miten isken hevarin? http://www.demi.fi/keskustelu.php?m=2&f=2&id=716500

Kiitos Pau tästä - seuraa linkkiä ja saat tietää jotakin hyödyllisempää: Saint Exupery's 'The Little Prince' Quiz. quizilla.com/users/noillusions/quizzes/Saint%20Exupery's%20'The%20Little%20Prince'%20Quiz./

Tästä kuulin irkissä - ei kannata seurata linkkiä. Hyi, inhottaa lukeakin. http://tunnustuksien.luola.net/

R&R hahmot tehty ja lähetetty pelaajille. Suhteellisen laadukkaita, vaikka kirjallinen laatu olisi tietenkin korkeampikin voinut olla. Muutama konsepti on hyvin onnistunut ja lisäksi mukana pipeimmät ikinä kirjoittamani juonitwistit. Jesh. Ehkä vihdoinkin elämä voittaa.

Mitä, Yhdysvallat aikoo mennä Marsiin 2020 mennessä? Ja asentaa kuuhun asuttuja avaruusasemia? Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle. Ne voisivat vaikka mennä sinne kaikki ja lahjoittaa maan intiaanien, kanadalaisten ja ranskalaisten jälkeläisille. Bushista tulisi sitten ihmiskunnan ensimmäisen pahan imperiumin johtaja - ihan kuin elokuvissa.

Menin Marx-kurssille (Siltavuorenpenger S20A, 359 pe klo 14-16, mukaan mahtuu vielä) joka tuli yllättäen aivan tupaten täyteen siten ettei kaikille riittänyt edes istumapaikkoja. Luennoitsijakin oli hyvin hämmästynyt tungoksesta. Tungos johtui varmaan siitä, että luennoitsijan mukaan Marxia ei ole nyt opetettu 22 vuoteen filosofian kurssilla. Nyt Marx on kuitenkin taas ajankohtainen, ilmeisesti pitkälti siksi, että monenkaan mielestä yliopistolla kapitalistinen globaali talousjärjestelmä ei yksinkertaisesti vain tuo sitä luvattua paratiisia maan päällistä. Ei, koska nykyisen talousjärjestelmän ongelmat pahimpana epätasa-arvoisuus ja kaiken kulttuurin kertakäyttöistyminen ja sen kautta tapahtuva vääjämätön resurssien väheneminen saa yhä räikeimpiä muotoja maailmassa.

Sen takia Marxista haetaan jotakin kadotettua - sillä kaikella kunnioituksella suomalaista tiedeyhteisöä kohtaan - keskustelu Marxin teemoista ei ole ollut viime vuosikymmeninä (reaalisosialismin romahduksen jälkeen) kovin korkealla tasolla. Ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa Marxin ajattelun perustuksia ja sen ongelmakohtia. Siksi miehen ajatusten kriittinen tutkimus onkin keskeistä. Siksi minä olen sillä kurssilla kaiken maailman friikkien, anarkistien ja muiden kanssa.

Sain syytöksen siitä, etten osaisi arvostaa aikaisemmin käsittelemiäni Timon kolumneja niiden vaatimalla syvällisyydellä. Osoituksena tästä etsin Timon kirjoituksista salaista kaavaa (universumiin), jolla hän kommunikoi valaistuneiden lukijoidensa kanssa. Näin mitäänsanomattoman näköistä kolumnia käytetään välineenä tietyn ryhmän jäsenten tavoittamiseen.

Ehdottamani lukutapa on seuraava: Timo esittää jonkin klassisen filosofisen ongelman yksinkertaistetun muotoilun ja samalla mainostaa laitoksen järjestämiä kursseja. Laiskoille filosofian opiskelijoille tarjoan alla avaimen. Ensin kerrotaan Timon esittämä ongelma ja sittenviitatun kurssin nimi. Näin paljastuu outojen aivojen pirullinen järjestelmä!

Virginia W. nenä : Tunne itsesi ? Platon itsetiedon rajoista ja mahdollisuuksista (Fte260, Kf320)

Kauhuelokuvat : Kant, Hölderlin ja kokemuksen dramaturgia (Fte278, Kf330d)

Kadonnut Saddam : Sodan filosofia (Kf330c)

Krokotiilimies ja heiluva vauva : Oletko eläin? (Fte260/272, Kf330c) tai Platonin filosofiaa oppimisesta ja opettamisesta (Kf320/330j, 1-2 ov, Fte260)

Michael Jackson : The Transformation of the Self (Kf330 as agreed)

Fiktiiviset ydinaseet : Läsnäolon metafysiikka ja sen ylittäminen: Aristoteles ja Heidegger (Fte261, Kfil aineop.) tai Modalities and Possible Worlds (Fte264, Fte286)

Autonrenkaanvaihtodilemma : Paha oikeudessa: laki ja paha (Fte sop. mukaan, Kf330i)

Timo Airaksinen : Tieteen merkityksestä (Fte 275, Kf270 täyd., Kf330k/l/m) tai Takaisin luolaan? ? Filosofin kompetenssit työelämässä (Fte510, Kf350) tai 1900-luvun suomalaista käytännöllistä filosofiaa (Kf330b/e/g, Fte260)

Tähän ei eläin pysty!

Toisaalla on ollut epäselvyyttä miten se Nooan juttu nyt oikeasti meni - tässä siis Californian lähteeltämme tieto asioiden oikeasta kulusta.

Nooa, viisain kaikista surffaajaguruista oli saanut näyn (jumalalta). Että voi kyllä, kohta tulee maailmaan suurin aalto. Vitsi dudet, se täytyi surffata. Ja niin hän teki ja vahasi maailman suurimman surffilaudan ja pyysi kaikki kaverit mukaansa matkalle. Kaikki eivät kuitenkaan mahtuneet, joten Nooa armahti mukaansa kaksi jokaista lajia. Ja niin he sitten surffasivat maailman suurimman aallon ja elivät onnellisena(tm) elämänsä loppuun saakka. This entry powered by R&R.

En ajatellut tänään mitään, mutta sitten luin laadukasta (?) Metro-lehteä ja havaitsin, että todella: Timo Airaksinen, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen pomo on tosiaan vielä hengissä puolivälissä Australian reissuaan (professorivaihto) ja lisäksi kerää vielä tuloja Metro-lehdeltä. (Mainittakoon miehen virkaintoisuudesta, että olen nähnyt sen kaksi kertaa koko kolmivuotisen opiskelu-urani aikana laitoksella.)

Sanotaanko vaikka näin, että miehen kolumnit eivät koskaan ole olleet erityisen korkeatasoisia. Tämä meni kuitenkin jo alle kaiken arvostelun. Ensinnäkin Timo kertoo, että Australiassa on 33 astetta lämmintä jatkaen ettei lämmitystä viitsi laittaa päälle, koska tammikuussa on niin mukava hikoilla. Sen jälkeen Timo kertoo australialaisen tosielämän krokotiilimiehen roikottaneen vauvaansa syöttäessään krokotiileja. Vaikutti kuulemma ihan Michael Jacksonilta, joten nyt australian maine on sitten mennyt.

Sitten edettiin kulttuurin saralle: Timo kertoo meille jaksavansa seurata enää nykyisin kauhuelokuvia - sellaisia kutenelävien kuolleiden yö - kunnon kalmoja pitää olla. Tosin se elokuva, jossa australialainen näyttelijä Nicole Kidman näyttelee Virginiaa käy myös, koska siinä Nicolen tekonenä tekee elokuvasta kauhuelokuvan.

"Kolumnin" lopuksi Timo siirtyy politiikan vaativalle saralle. Ihmetellään Saddamin kohtaloa - onkohan mies jo kidutuksessa kertonut missä sodan oikeuttavat pommit olivat? Kummasti mies silti oli mediasta kadonnut.

Tämän lukukokemuksen jälkeen en enää ihmettele yhtään miksi Filosofien ainejärjestö pitää leikekirjaa Timon kolumneista. Ei niin, että filosofien pitäisi aina olla vakavaa, asiallista tai argumentoivaa. Tai aina edes filosofeja. Mutta ei kolumninn ihan vitsikään tarvitsisi olla. Erityisen hupaisaa tässä nimenomaisessa vitsissä lienee se, että Timo todennäköisesti kirjoittaa ihan mitä sylki suuhun tuo ja varmaan lyö vetoakin mitä kaikkea paskaa sen nimissä Metrossa julkaistaan. Jos vertaa toiseen filosofijohtajaan Matti Häyryyn, joka kirjoitti Timon sijasta jonkin aikaa lehteen, niin niitä kolumneja luin innolla - oivallusta, sivallusta ja kykyä piisasi. Toisin tänä aamuna.

Ajattelin tarjota Metro-lehdelle mahdollisuutta julkaista blogiani - asiaa olisi enemmän ja maksetut kirjoittajapalkkiotkin tulisivat parempaan käyttöön.

Huomasin tänään myös nauravani Jerrmanin huumorille Johny Kniga lehdessä. Minusta oli oudolla tavalla hauskaa, joskin mautonta aloittaa Matrix kolmosen arvostelu "No, mikäs vitun vitsi se sitten tämäkin on" ja lopettaa arvostelu "Pane ennemmin vaikka sokeaa karhua perseeseen". Huumorintajuni alkaa selkeästi vihdoinkin osoittaa degeneroitumisen merkkejä.

Luin taas jonen jokusen ihmisen käsityksiä viime aikoina blogikansaa kohisuttaneesta parisuhdekeskustelusta. Ajattelin kirjoittaa pitkän ja tylsän analyysin siitä, miten vapauden käsitettä käytetään tarkoittamaan eri asiaa eri kirjoittajilla, mutta totesin sen turhaksi - kun nyt kerrankin puhutaan kiinnostavista asioista, niin mitä sitä hiuksia halkomaan. Sen verran totean kuitenkin, että minullekin vapauden käsite on keskeinen - ja pikemminkin positiivisen vapaus johonkin (hyvään elämään, yhdessä) kuin negatiivinen vapaus jostakin (parisuhteen kahleesta). Mitäpä muutakaan kuin sitä samaa vasemmistoliberaalia paatosta. Ei seksikohtauksia tässä blogissa useista toivomuksista huolimatta siis vieläkään. Ja sanotaanko tässä vielä varmuudeksi, että mielestäni jokainen voi elää ihan kuten tahtoo, eikä minulla ole mitään halua moralisoida kenenkään elämää. Mitä enemmän onnellisuutta, vapautta ja rakkautta maailmassa, sitä parempi.

Lisäksi olen viime aikoina miettinyt pitkään voinko sanoa mitään jonkun ihmisen elämäntavasta? Nähdäkseni vapautta nimittäin käytetään helposti pakkokeinona ("ei sinulla ole oikeutta sanoa miten minun pitäisi elää") tavalla, joka lieneepuolustettavan vapauskäsityksen vastainen. Arvostelma viedään yksilän valinnan alueelle tavalla, jota en välttämättä hyväksy - arvottamalla sitä kohti suunnattua argumenttia. (Valinnan vapaus on muutenkin yksi kiehtovimmista (ja oudoimmin käytetyistä) ilmiäistä niin elämässä kuin filosofian historiassa - se on tarkasti kytköksissä Augustinuksen tuomaan erotteluun järjen ja tunteen välille - tavalla jossa jumalla on minulle liian suuri merkitys. Eksyin aiheesta. Laitetaan sulkuihin.)

Ehkä keskeinen kysymys on se, voiko toinen sanoa miten toisen pitää elää? Entä jos se toinen on hyvinvointivaltio? Voiko yhteiskunta mitata hyvän ja pahan ja tulisiko sen pyrkiä näiden kontrolliin? Demokratianko keinoin? Vaikka se johtaa nähdäkseni automaattisesti "holhoukseen" tai no sanotaan mieluummin huolenpitoon? Tämä lienee se keskeinen vapautta rajoittava kysymys. Jos hyväksytään, että aina joku tietää paremmin: miten yksilön elämä tulee järjestää, niin miksen minä saa sanoa, miten sinun tulisi järjestää oma elämäsi? Mitäs Hiski aiheesta?

Vapauden kaiho
Sanat ja sävel: Hiski Salomaa

Meill? vapauden kaiho soi,
nyt rinnassamme toverit oi!
Siks' yhteistyöhön rintamahan käy,
pelastusta köyhille ei ennen näy!

Viha vaino pois,
rauha parempi ois?,
sopusointu kesken?mme vallitkoon.

Oi vapaus, kuule kutsua,
sua itkevät orvot kaipaa,
olet köyhän kansan pelastus,
siksi vapauslaulut raikaa.

Vaikk' jo aamu armas sarastaa
ja aurinkoinen heijastaa,
mutt' nuo synkät pilvet varjostaapi viel'
ja jylhät vuoret ompi vapauden tiell'.

Vaikka musta yö
veljen kättä kun lyö,
niin pilvet haihtuu
kylmyys vaihtuu tieltämme pois.

Oi, vapaus, kuule kutsua,
sua itkevät orvot kaipaa,
olet köyhän kansan pelastus,
siksi vapauslaulut raikaa.

Meiran käänteinen horoskooppitesti väitti minua Leijonaksi. Onneksi oikeasti en ole leijona, vaan Vesimies. Uskon melkein myös keskiajan astrologian perinteiden mukaan siihen, että aurinkokuntamme planeettoja ovat kuu ja aurinko. Lisäksi minua hellyyttä sekä astrologien, että kansantaloustieteilijoiden käsitys siitä, että mikro- ja makrotason ilmiöillä olisi jotain yhteistä. Sori vaan Aristoteles, kun Jumala tuli, niin fysiikkasi ei kestänyt.

Ai mitäkö opin tänään? Antti Nylén tiesi kertoa jälkisanoissaan Charles Baudelairen Modernin elämän maalari ja muita kertomuksia sijoittaessaan artistia virtausten ulkopuolelle, että

"Vanhan korkeakulttuurin kannalta kehityksen kulku oli se, että taide hajosi keskenään kiisteleviksi koulukunniksi. Ehkä tarkemmin voitaisiin puhua alakulttuureista, joissa on pohjimmiltaan kysymys tyylistä, symboleista ja erottautumisesta - nykyäänhän korkeakirjallisuuden lukeminen ei eroa mitenkään skeittaamisesta tai live-roolipelaamisesta, ellei hieman pidemmän perinteensä ansiosta."

Kiitos Antti, palautit uskoni kirjallisuuden tutkimukseen. Ottaisin sanomasi quotiksi, mutta se taitaa kokonaisuudessaan olla liian pitkä.

Opin tänään myös sen, että Helsingissä poikittaisliikenne on huomioitu kiitettävästi: nopein reitti Malmilta Kamppiin ruuhka-aikana tosiaan kulkee Itäkeskuksen kautta. Kiitokseni HKL, tuohon liikennesuunnittelun ihmeeseen ei eläin pysty.

Ostin myös uuden kalenterin, kun huomaan unohtavani menojani. R&R kirjoitus on toistaiseksi sujunut kivuttomammin kuin toinen peli koskaan. Tuskan ja kärsivän artistin puute varmaan latistaa hahmoni keskinkertaisiksi tai muuta kummaa. Tänään katsomaan pelipaikkaa ja pelikokous, huomenna tentti teknologiajohtamisesta (sic). Joutunen auliisti myöntämään, että en ehkä ole ihan ajan hermolla näiden uusimpien kännykkägadgettien kanssa. Sen sentään olen oppinut, ettei kansantaloustieteestä ole mihinkään.

Niinjoo, olen kohta kuollut 25 vuotta. Sitä juhlitaan sitten 31.1. joten merkit kalentereihin, kutsut kirjoitan kyetessäni.

Elokuvissa, hiiohoi. Aikana jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa oltaisiin varmaan tehty sellaisia elokuvia kuin Master and Commander - The Far Side of the World. Keltis oli löytänyt jostain internetistä luonnehdinnan: "There's so much girlie stuff that you could almost call it a chick flick". Elokuvassa oli siis poikia, isoja purjeita, tykkejä, kilpikonnia, homovitsejä ja pitkätukkainen Russell Crow. Siis täysin oman lajityyppinsä meriseikkailukirjallisuuden tuote. Omana aikanaan varmaan hyvinkin tarpeellista kirjallisuutta - kuka hullu muuten lähtee sadan ukon kanssa seilaavaan vankilaan, jossa kaikella todennäköisyydellä pää-asiassa kuolee. Nyt toimi lähinnä nostalgiana ja vertailussa jollain tapaa puhtaana ja kirkasotsaisena. Mikä lienee jotenkin todella kummallista.