Olen löytänyt batmudin. Pelkään sen vievän kaiken valveillaoloaikani ja muuttuvani olmiksi. Se toimii hyvänä korvikkeena tv:lle, hesarille ja internetille.

Päivän muissa tapahtumissa amerikkalaisista liikemiehistä tehtiin esimerkkejä. Jopa minusta ihmisen laittaminen kuolleena roikkumaan sillasta on makaaberia. Rauha päälle maan ja kurdeillekin oma maa Irakiin.

Oho, edustajisto kokoontui taas ja minäkin olin siis äänessä ehdottamassa jäsenmaksun laskua 10 (nyt 15 (/lukuvuosi))euroon vuodelle 2005. Ei mennyt läpi - äänestys päättyi 5-43 tai jotakin, 3 tyhjää. Syynä tähän se, että Leppätalon (3.ylioopilastalo) valmisttua HYY:n vuokrakulut nousevat noin 300 000 euroa vuodessa lisää, eli jäsenmaksua pitäisi näiden kulujen kattamiseksi korottaa takaisin 15 euroon talon valmistuttua parin vuoden päästä.

Pitkällä tähtäimellä jäsenmaksun lasku olisi kuitenkin mahdollista ja aie sen laskemiseksi otetaan huomioon strategiaa laadittaessa, joten jotakin hyvää asian esille tuonnistakin todennäköisesti oli. EIkä sitä kukaan voi kaikkia äänestyksiä voittaa, en edes minä :)

Oho, yli viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä, vaikka se tuntuu olleen vasta eilen. Olen uppoutunut graduun nyt hiukan enemmän ja tuloksena on ollut näköjään osittainen ajantajun menetys. Onneksi se sentään etenee.

Politiikkaa on ollut myös ilmassa - taisteluni hallintoneuvostossa on ohi ja viimeinen kokous meni edelleen Unicafeen mainoskampanjoiden tuotevalintoja ihmetellessä - onneksi sillä rintamalla tapahtuu nyt selkeää kehitystä ja ilmeisesti hallintoneuvostostakin näyttäisi kuoriutuvan ihan oikea elin. Edari ensi maanantaina Kumpulassa ja aiheena HYY:n jäsenmaksu ja talouskehys. Saapa nähdä kuinka hauskaa tällä kertaa tulee. Ymmärtääkseni myös viime vuonna talousvaliokunnassa esitetyt kommentit ovat tuoneet edistystä - taisipa olla jopa niin, että kirjoittamaani tekstiä vilahteli Aen aktiivilistalla.

Takatalvi, outoa. Onneksi olin varautunut, toisin kuin VR.

Olen aina yhtä yllättynyt siitä miten vaikeaksi yksinkertaiset asiat menevät virkavallan kanssa asioidessa siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli saa jostain tietoonsa, että olen istunut vankilassa. Hyvänä esimerkkinä on vaikka tämänpäivänen passin hakeminen - ei se voi olla edes Malmilla oikeasti niin vaikeaa. Tai onhan se vähän kumma, että minun pitää ottaa selvää a) netistä b) lakikirjasta kirjastosta c) Aseistakieltätyjäliitosta, että minulla _todellakin_ on oikeus 10 vuoden passiin, vaikken minulla ole siitä todistetta armeijasta eikä Lapinjärveltä. Notaarin todistus vankilasta onkin sitten jo ihme yllätys. Ihme sählääjiä, epäluuloisia tyyppejä ja ammattitaidottomia jepareita poliisilaitoksille nykyään palkataankin. Ei tässä maassa tosiaankaan oikeutta tai neuvontaa viranomaisilta saa ellei sitä ensin omaan päähänsä hanki. Ärsyttää ammattitaidottomuus ja tunarit jotenkin poikkeuksellisesti tänään.

Nino oli laittanut kuvia hautajaisistani http://nino.greywolves.org/gallery/album40?page=1

Ja sitten minä pukkina, käykö pojat kateeksi? http://nino.greywolves.org/gallery/album42/pikku2003_029

Ruusua&Ristiä on väitetty poliittiseksi peliksi, en tällä kertaa edes ymmärrä oikeastaan miksi: http://nino.greywolves.org/gallery/album41/ruusu_037

Oho, HYY:n edustajisto kokoontuu taas 29.3. ja ensimmäisenä varaedustajana olen taas edustamassa ja esityksiä jättämässä. Lisäksi tällä viikolla marssitaan sitten Keskustan ja demareiden änkyräsiipeä vastaan. Tai siis lainpainotteisuutta vastaan ja toimeentulon mahdollistamiseksi taloudellisesti heikoimmillekin opiskelijoille. Minut kannattaa etsiä sitten vallatulta vanhalta, jos ei väenpaljoudesta minua löydä.

Voiko hyväksyä toimia? No sitähän minäkin.

HYY:n sitvasissa kiehuu taas oikein kunnolla. Surku tulee välillä kun samalla tavalla ajattelevat ihmiset eivät pysty yhdessä ajamaan tärkeitä tavoitteita.

Kiitos Arwenille: Mihin Amerikkaa vihaavaan vähemmistöön kuulut?

I am a Hippy



Which America Hating Minority Are You?

Take More Robert & Tim Quizzes
Watch Robert & Tim Cartoons

Kiitos Pau tästä:

My life has been rated:
See what your rating is!

Murisinkin jo harrastuksemme kaupallistumisen uhasta susilistalla: http://www.utu.fi/hum/museologia/markkin.htm
Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ollut vain huonosti sattunut nimivalinta tai jonkin sortin outo vitsi - eläytymistä historiaan ilmeisesti todella tarkastellaan palvelutuotteena - jopa museovirastossa on palvelujohtajia ja ompa paikalle raahattu joku kertomaan Olde Hansan tuotekonseptistakin.

Ei sinällään historiahan ja menneisyys sopii myyttisyydessään, sosiaalisuudessaan ja mystisessä kaipuussaan parempaan hyvin arvon määrittelyn kohteeksi. Ehkä se voi olla taas yksi monumentti siitä, miten yhä uusia kulttuurintuotannon osia tuodaan markkinasäätelyn piiriin - odotan innolla sitä kun larppeja tai historiatapahtumia aletaan suojata copyrightilla tai kieltämään laittomina niiden kilpailua rajoittavien ominaisuuksien johdosta. Tai suuret massat kerätään markkinoille leivällä, sirkushuveilla ja ilmapalloilla. Onneksi sentään nykyään kaupalliset pelit ovat larppaamisen pelinjohtaja-pelaaja yhdistelmän takia huonoja palvelutuotteistamisen kohteita ja taiteelliselle/viihteelliselle marginaalille on vielä mahdollisuuksia. Samoin kuin sille, että historian sisältöä eivät määrittele/popularisoi/köyhdytä markkinamiehet.

Jos haluaa kuulla markkinoinnista, niin siitä voi kuulla vaikka markkinoinnin luennoilla. Kauppakorkeassakin on hyviä sellaisia - erityisesti brändin rakentamiseen, yhteisöihin, elämää suurempiin kertomuksiin, tunteeseen ja tuttuuteen vetoaminen ja kielteisten asioiden kieltämiseen pyrkivä mainostaminen on juuri sitä tuotteistamista, jota (vasta)historia kaipaakin. Onneksi suurin osa nykyharrastajista ei niitä harrastuksensa elimellisiksi osiksi kaipaa.

Julkisen palvelun alalle viety markkinaslangi jaksaa vielä naurattaa - ei se tosin sinne sovi laisinkaan, sillä julkisten palvelutuotteet räätälöidään useimmiten heikoimpien, ei vahvimpien mukaan ja hyvä niin. Tosin nyt Turussa kyllä mennään metsään jo sen verran vauhdikkaasti, että ainakin minun hymyni hyytyi.

Ai en muka päivitä blogiani?

Mietin tässä taas eilen kantaani noihin matkapuhelimiin tai siis niiden käyttöön. Kun olen miettinyt, että olen varmaan tulossa niille jotenkin yliherkäksi (ei niin että olisin itse käyttämässä, mutta muidenkin käyttö on jotenkin alkanut häiritsemään kummilla tavoilla. En oikein käsitä miksi.) Toisaalta monet muutkin paikat ovat kai kyllästyneet puhelimeensa molottaviin, kun moniin paikkoihin on viime aikoina tullut kieltoja ettei kännyköitä saa pitää päällä vaikkapa kirjastoissa ja elokuvateattereissa.

Minusta on esimerkiksi hyvin epäkunnioittavaa pitää puhelintaan päällä ja vastata siihen esimerkiksi ravintolassa ruokaillessa (Unikafeta ei ole pakko laskea) tai kesken kokousta. Itse asiassa jo jatkuva tekstiviestien kyttäys tai naksuttelu kiusaa. Jotenkin se on ilmaus siitä, ettei oikeastaan pidä kulloistakin paikkaa, tilannetta ja seuraa riittävänä, vaan pitää olla silloinkin jossain muualla. Minusta esimerkiksi ravintolassa on tarjoilijalta täysin oikein tulla naputtamaan, jos säkkijärven polkka raikaa. Voisi samantien takavarikoida koko härvelin ruokailun ajaksi. Vai ottaisitko ensi treffeille tosiaan kännykän mukaan?

Lähin vertaus rauhallisesta ruokailusta ainakin minulle tulee kirkkoon - huono vertaus, mutta en haluaisi, että sielläkään juteltaisiin muita tai hoideltaisiin jotain tekstiviestejä. Se olisi epäkunnioittavaa paitsi instituutiota, niin myös muita ihmisiä kohtaan. Samalla tavalla se känny loukkaa ruokailun pyhyyttä. Toivottavasti kukaan ei tästä loukkaantunut, mutta kirkko oli ainoa tarpeeksi läsnäoleva ja ritualistinen käyttäytymispaikka/tapa jonka tähän hätään keksin.

Samoin kesken kokousta joidenkin ihan muiden asioiden hoito on jotenkin aivan vihoviimeistä listallani. Tuskin kukaan on niin tärkeä, ettei kännykkä voisi tuntia paria olla äänettömällä. Hätätilanteet ovat eri asia, mutta jotenkin nämä hätätilanteetkin ovat lisääntyneet aivan viime vuosina. Soittaminen ja ilmoittaminen viime hetkellä, että on vartin myöhässä lienee käytöstavoista kaikkein ärsyttävin - ei niin, että siitä olisi huolissaan, sovitusta ajasta myöhästyminen ei nyt vain käy.

Julkisissa kulkuvälineissä jutteleminen häiritsee minua, mutta se vain on pakko hyväksyä, samoin kuin kadulla höpöttäminen. Baarissa olen tästä asiasta vielä vähän kahden vaiheilla. Jotenkin toivoisi sosiaalisten konventioiden vakiintuvan, mutta pelkään siihen menevän vielä enemmän vuosia kuin minulla on kestävyyttä. Laista todellisen julkisrauhan häiritsemisen kieltämisen ei varmaan kannata uneksiakaan - onhan meillä tämä sananvapaus, että kuka tahansa saa sanoa kenelle tahansa mitä tahansa milloin tahansa - ei väliä kuka siitä kiusaantuu.

Toivottavasti sävy ei ollut liian ranttaava, näitä sosiaalisia sääntöjähän ollaan vasta hakemassa. Sitä paitsi, eiväthän kaikki osaa olla hiljaa kirkossa, esityksen aikana tai mikä pahinta uhkaavat pyhää ruokatoimitusta monilla erityisillä tavoillaan.