Juuri kun paasin valittelemasta, etta kurssien alkamisesta ei ole tietoa, ne alkoivatkin jo. Missasin onneksi vain ensimmaisen luentoni tiedonpuutteen takia. Toisaalta organisaation heikkouteen on saanut taalla jo tottua - kun kaikki tekevat juuri siten kuin parhaalta tuntuu, on tuloksena taysi kaaos. Ei ihme, etta ranskalaiset haluavat vahvan valtion pitamaan niista huolta, kun ilman voimakasta keskitettya paatoksentekoa taalla vain ei tule mistaan mitaan.

Kurssini kasittelivat tosiaan Nietschea, Humea, Husserlia seka lisaksi sosiaalitieteiden matematisoitumisen historiaa ja biologian historiaa. Jo ensimmaiset kurssit olivat lupaavia ja kohtalaisin ponnistuksin pystyin jopa ymmartamaan kaiken luennoilla sanotun.

Nietzschen luennoilla hykertelin itsekseni, koska laitos oli laittanut Nietun osaksi ensimmaisen vuoden opintoja. Tuloksena tasta on se, etta viela filosofian mahtiin totuuden loytamisessa uskovat viela normaalin oloiset fuksit saapuvat kurssilla odottaen taas lisaa totuutta. Sen sijaan Nietzsche keskeisesti opettaa skeptiseksi ja epailemaan kaikkien sanaa, erityisesti omaansa. Todella laadukkaan oloinen kurssi kaiken kaikkiaan.

Biologian historiassa pyoriteltiin tieteenhistoriallista kiistaa statismin ja transformismin valilla. Kiista tosin koskee kaikkea tiedetta seka vielapa tapaa jolla se on luokiteltu tai edes mahdollista luokitella. Aristoteles paalutti paitsi kaksi tuhatta vuotta luonnontiedetta tutkimuksillaan (bonuksena lisaksi viela yhteiskunta tieteen ja taiteen) sisallon, mutta sen lisaksi han paalutti sen menetelmat ja oletukset.

Keskeisesti sen, etta kehitysta ei ole, vaan luonto on luotu jollain hetkella taydelliseksi. Ensiksi tama oletus murtui fysiikan liikeopin kohdalta ja sen jalkeen geologiassa. Sitten pamahtikin biologia ja ihmisen apinaksi tunnustamisen jalkeen menivat sitten moraalitieteet ja syntyivat yhteiskuntatieteet kuten me ne tunnemme. Tosin tama transformismin voitto ei ole vielakaan edennyt kovin paljoa viisisataa vuotisesta tieteenhistoriasta huolimatta, koska enemmisto maailman ihmisista ei edelleenkaan usko kehityksen olevan mahdollista. Paitsi etta tahan ryhmaan kuuluu enemmisto amerikkalaisista, jossa vaitellaan edelleen evoluutioteoriasta, on sen vaikutuspiirissa ihmisia monia kymmenia prosentteja jopa Suomessa.

Samoin kulttuurimme on statismin lapitunkema - jos otetaan vaikka ammatinvalintapsykologia, jonka keskeisin teoreettinen oletus on se, etta muutosta ei tapahdu. Toisin sanoen ihmisen aikaisempia saavutuksia ja epaonnistumisia tutkimalla voidaan saavuttaa tieteellinen totuus siita, miten tama tulee tulevaisuuden tyopaikalla parjaamaan. Ihmisissa ei toisin sanoen voi tapahtua juurikaan oppimista, kehityksesta nyt puhumattakaan.