Kevat jatkui, saapa nahda kuinka pitkaan.

Eilen oli synttarit, joita vietettiin aika kosteissa merkeissa. Sain lahjaksi paitsi liian pienen paidan, kumiankkoja ja ramboveitsen, niin myos ehdottoman helmen: venalaisen saunahatun a la puna-armeija! Kylla sita kelpaa sitten saunan jalkeen pitaa.

Onneksi Pietarin kontaktit eivat uhkauksistaan huolimatta ostaneet sita Stalin-paitaa, silla kun varmaan saa paitsi taalla, niin myos suomessa enemman vihamiehia kuin ystavia ja vaikutusvaltaa. Tero saikin jo sellaisen ja ymmartaakseni kaikkien pienten kansojen paras ystava puhuu paidan takatekstissa velvollisuudesta. Huhhei.

Maailmaa parannettiin, joskaan ei vaan voi ymmartaa Ukrainaa tai Valko-Venajaa. Tai siis jotenkin vaikkapa seuraavaa tarinaa kuunnellessa ei voi kuin ihmetella. Monet ukrainalaiset muistavat parin kymmenen vuoden takaisen ajan, kun Kievin taivaalla oli kahden viikon aikana tosi villeja pilvia. Neuvostoviranomaiset tietenkin kielsivat kaiken, kuten tavallista, joten suurin osa kansalaisista eli kuten normaalistikin kayden ulkona ja syoden kasveja. Kolme viikkoa myohemmin myonnettiin, etta ehkapa naapuritasavallassa sijaitsevassa Tsernobylissa oli tapahtunut pieni ja harmiton onnettomuus. Taallaolevan ukrainalaisen yla-astekavereista on kuollut sateilysairaukseen kolmekymmenta prosenttia eika lopuillakaan ole kovin hyvia ennusteita. Mita siihen voi enaa sanoa?