Sarjassamme kertomuksia vaihtovuodelta. Eilisesta piti tulla ihan rauhallinen ilta, mutta toisin kavi. Kuuden maissa aloitimme kommunistisen ruuanlaiton kuten tavallista. Juotavaa oli jotenkin viikon bileista jaanyt aika paljon ja illan mittaan suoriuduimme sopivaan tilaan miettiessamma vakavasti loppuillan suunnitelmia. Sashan (toisen) luona oli Homedomessa rauhalliset Ukrainalaiset bileet, joten jostain syysta lahdimme sinne. Mukaan sattui rommi- ja viskipullo tavallisten sixpackin ja kuuden viinilitran lisaksi.

Kello kahdelta ukrainalainen huono kansallismielinen tekno kertoi, etta Janutsenko tulee, han tulee. Samaan aikaan pojat paattivat vahan painia ja tasta tuloksena ryhman isommat eli Kostja ja Misha paatyivat heitetyiksi tayteen pesuammeeseen vaatteet paalla. Kostja pesi hiuksensa siina ohessa, mutta paitsi tuhosi kannykkansa myos hukkasi asuntolan avaimet. Taman jalkeen joku sai vuoden huonoimman idean lahtea discoon. Koska tilanne alkoi karjistya sisatiloihin sopimattomalla tavalla, paadyimme ulos vesisateeseen painimaan. Jotkut tervejarkisimmat halusivat tassa vaiheessa jo kotiin, mutta suomalainen sisu ei taipunut nayttamaan heikkoutta. Cap Verdelainen oppaamme vakuutti, etta discossa olisi kivaa ennen taydellista katoamistaan yohon rommipullon kanssa. Sinansa ehka hyva veto, koska kukaan meista ei saanut sanaakaan selvaa miehen Ranskasta.

Paasimme juuri ja juuri sisaan teinihelvettin, Oxxoon. Mitahan minakin vanha mies siella tein? Kivaa ei ollut, mutta piti siella sitten yrittaa tanssia ja kannata aamuviiteen eli sulkemisaikaan asti. Taman jalkeen ulos istumaan iltaa. Tero yritti tapella joidenkin ranskalaisten kanssa jostain asiasta, joka ei vielakaan ole selvinnyt. Sen jalkeen han yritti puhua espanjaa joillekin espanjalaisille tytoille taysin vailla kielitaitoa. Tobias oli niin humalassa, etta puhui minullekin vain saksaa. Alles klart? Kostja hukattuaan avaimensa ja vaatteensa sammui auton konepellille eika pystynyt muodostamaan lauseita enaa edes Venajaksi. Suoriuduimme silti kotiin jatkoille. Menin nukkumaan puoli seitsemalta.

Aamukymmenelta herasin tutun tsekin ilmoittaessa, etta nyt tehtaisiin pieni kavelyretki ranskalaisseurassa. En kyennyt syomaan mitaan aamiaiseksi ja olin suhteellisen humalassa viela lahtiessani, joten en valmistautunut kunnolla siihen mita oli tulossa. Tero tosin ei valmistunut ollenkaan vaan lahti suunnilleen au naturel, molempien silmat jonkin verran punottivat eika ihan kaikki viski ollut poistunut viela elimistosta. Myohemmin selvisi, etta kiipeaisimme vuorelle. Tama olikin hyva idea kunnes lumimyrsky alkoi. Hatun jaatya kotiin tukkani jaatyi kiinni paahan ja tormailin vuorella. Vain muutamia asteita pakkasta, mutta tuuli myrskylukemissa. Bonuksena massiivinen paansarky ja huutava nalka. Suomalainen sisu ei antanut kuitenkaan mahdollisuutta peraantya, vaan pitihan sinne vuorelle ihan piruuttaankin, perkele. Vilu, jonka jalkeen jatkoille juomaan lamminta - vahvikkeesta kuitenkin kieltaytyen. Edessa viela iltaruoka - eika sekaan ehka hoidu ihan taysin kuivin suin. Huomenna viikonloppu on onneksi ohi - tosin Kostja synttarit ovat torstaina..