Miksi ranskankielen oppiminen on/oli minulle tärkeää? Keksin kolme syytä:
1) Ranska on kriittisen filosofian ja tieteen suorastaan klassinen kieli
2) Ranska on vallankumouksellisen tai ainakin tuoreen politiikan kieli
3) Ranska on uutta luovan taiteen kieli
Tarkemmin syitä tarkastelemalla voi huomata, että niitä ei ehkä olekaan kovin montaa erilaista, vaan yhteisen pohjavireen voi huomata selkeästi. Koska nämä kaikki kolme elämänaluetta ovat minulle eri tavoin kiinnostavia, on hienoa huomata, että kieli ja siksi kulttuuri pystyy antamaan jotain kaikille. Onko näin tapahtunut viimeisen vuoden aikana? Uskaltaisin vastata, että kyllä.
Erityisen vaikuttunut olen ollut filosofiasta, joka on todella erilaista ja elinvoimaisempaa sekä kouriintuntuvampaa kuin Suomessa. Vaikka meneinkin uskoni filosofian kykyyn tarjota ratkaisuja, olen vihdoin hyväksynyt, että filosofian tulee tarjota vaihtoehtoja. Mille? Väistämättömyyden teleologialle ja perinteelle. Sitä pitää uskaltaa tarkastella ja ajatella mikä voisi muuttua, miten ja olisiko muutos hyväksi. Tämä muutos ajattelussa on tehnyt filosofiasta taas uutta ja kiinnostavaa.
Täällä opin, että todellisuus on yleisen sietämätöntä ja täytyy sen takia naamioida erilaisilla puolivalheilla helpommin ymmärrettäväksi ihmisille. Siinä mielessä maailma on jonkin sortin representaatio, jota eri selitysmallit: tiede, politiikka ja taide yrittävät tehdä selvemmäksi tai ainakin siedettävämmäksi. Totuus voidaan tottakai löytää, mutta sillä totuudella on aina historiansa, eikä se ole sama totuus muissa ajoissa tai kulttuureissa. Samoin useimmat itsestään selvät totuudet on tehty tiettyä tarkoitusta varten tai ainakin niistä on ilmeistä hyötyä vain tietyille.
Totuuden tuotantoa voi tarkastella vaikkapa lehdistössä erityisesti poliittisten ja tieteellisten kysymysten suhteen. Taide on ainakin joiltain osin vielä onneksi vapaa yleismaailmallisilta selityksiltä sekä toki välillä myös poliittisilta vaatimuksilta.
Mikä sitten on elämän tarkoitus, jos totuuksia on monta? Nähdäkseni maailma asettaa silti kaksi tehtävää niin filosofialle, politiikalla kuin taiteelle: "Mikä minä olen" ja ennenkaikkea "Miten minusta tulee parempi?" Vastata tähän kysymykseen yhdessä, siinä on ihmiskunnan tehtävä tulevaisuudessa.
1) Ranska on kriittisen filosofian ja tieteen suorastaan klassinen kieli
2) Ranska on vallankumouksellisen tai ainakin tuoreen politiikan kieli
3) Ranska on uutta luovan taiteen kieli
Tarkemmin syitä tarkastelemalla voi huomata, että niitä ei ehkä olekaan kovin montaa erilaista, vaan yhteisen pohjavireen voi huomata selkeästi. Koska nämä kaikki kolme elämänaluetta ovat minulle eri tavoin kiinnostavia, on hienoa huomata, että kieli ja siksi kulttuuri pystyy antamaan jotain kaikille. Onko näin tapahtunut viimeisen vuoden aikana? Uskaltaisin vastata, että kyllä.
Erityisen vaikuttunut olen ollut filosofiasta, joka on todella erilaista ja elinvoimaisempaa sekä kouriintuntuvampaa kuin Suomessa. Vaikka meneinkin uskoni filosofian kykyyn tarjota ratkaisuja, olen vihdoin hyväksynyt, että filosofian tulee tarjota vaihtoehtoja. Mille? Väistämättömyyden teleologialle ja perinteelle. Sitä pitää uskaltaa tarkastella ja ajatella mikä voisi muuttua, miten ja olisiko muutos hyväksi. Tämä muutos ajattelussa on tehnyt filosofiasta taas uutta ja kiinnostavaa.
Täällä opin, että todellisuus on yleisen sietämätöntä ja täytyy sen takia naamioida erilaisilla puolivalheilla helpommin ymmärrettäväksi ihmisille. Siinä mielessä maailma on jonkin sortin representaatio, jota eri selitysmallit: tiede, politiikka ja taide yrittävät tehdä selvemmäksi tai ainakin siedettävämmäksi. Totuus voidaan tottakai löytää, mutta sillä totuudella on aina historiansa, eikä se ole sama totuus muissa ajoissa tai kulttuureissa. Samoin useimmat itsestään selvät totuudet on tehty tiettyä tarkoitusta varten tai ainakin niistä on ilmeistä hyötyä vain tietyille.
Totuuden tuotantoa voi tarkastella vaikkapa lehdistössä erityisesti poliittisten ja tieteellisten kysymysten suhteen. Taide on ainakin joiltain osin vielä onneksi vapaa yleismaailmallisilta selityksiltä sekä toki välillä myös poliittisilta vaatimuksilta.
Mikä sitten on elämän tarkoitus, jos totuuksia on monta? Nähdäkseni maailma asettaa silti kaksi tehtävää niin filosofialle, politiikalla kuin taiteelle: "Mikä minä olen" ja ennenkaikkea "Miten minusta tulee parempi?" Vastata tähän kysymykseen yhdessä, siinä on ihmiskunnan tehtävä tulevaisuudessa.
0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home