Paperin työsulku - kun vessapaperi loppuu. En nyt laittanut tuki-ilmoitusta, koska lakkoa on ollut vasta pari päivää, eivätkä ne ainakaan antaneet aihetta. Yhteisen työväenluokan ihanne toki kannustaa minuakin, mutta tuen mieluummin järkeviä lakkoja kuin vastustan työsulkuja. Työantajan työsulku on toki ylimitoitettu, mutta se nyt ei ole näissä kuvioissa mitenkään harvinaista.

Työntekijäosapuolelta kysymys on nähdäkseni tuposta. Siellä nähdään, että kaikkia aloja koskeva ratkaisu pitäisi saada aikaan. Paperi on parasosaisin kaikista liitoista, mutta sitä ei nähdä yleisenä ongelmana työntekijäpuolella: jos liittojen palkkoja ruvettaisiin tasaamaan liittojen kesken niiden välillä, johtaisi tämä vain loputtomiin riitoihin siitä mikä työ on tärkeintä - ja tästä hyötyisi vain työantaja. Työntekijäpuoli ottaisi siis kaikille samat korotukset ja matalapalkka-aloille ehkä jotain kymmenyksiä enemmän. Tästä seurauksena on toki myös se, että niillä joilla on nyt paljon, saavat vielä enemmän. Erityisen ongelmallistahan tämä on siksi paperin työehdot ovat nykyisellään hyvät.

SAK onkin ottanut kysymyksen periaatteena, kuten varmaan kannattaakin: paperiteollisuuden työnantajat ovat koko nykyisen tupon solmimisen ajan koittaneet tyrkkiä EKtoa unohtamaan tupon ja laatimaan tätä heikompi liittokohtainen sopimus paperille tupon sijaan, koska he joutuvat muuten tavallaan koko tupon maksumieheksi. Tavallaan kysymys on SAKlle siitä, onko suomalaisella työelämän sopimismallilla tulevaisuutta ja samalla koko valtakunnan käsittävän järjestäytyneen ay-liikkeen tulevaisuudesta. Siksi uhkailut yleislakolla. Erityisen huolestuttavana Hakaniemessä varmaan pidetään sitä, että jos neuvotteluvoimaltaan hyvät liitot jäävät tupon ulkopuolelle. Siitä kärsivät kaikki tupon osallistujaliitot, koska kyseessä on aina jonkin sortin kompromissi. Samaten, jos liittojen voimaa heikennetään yhdeltä avainalueelta, on siellä voimaansaadut heikennykset helppo siirtää muillekin liitoille. Tästä on esimerkkejä ulkomailta. Siksi SAK on tuettava voimakasta paperiliittoa. Sitä paitsi paperiliittohan haluaa vain tupon kokoiset korotukset ja se on työnantajapuoli, joka tässä ei heille halua sitä antaa, joten syyllisetkin ovat siellä puolella.

Toinen syy on se, että EKlle pitää näyttää. Alkaa nimittäin aika kovasti näyttää siltä, että Etelärannasta katsottuna suomalainen sopimusmalli ja siitä seuraava hyvinvoinnin ainakin teoreettinen jakautuminen ei enää sovi uudelle keskusliitolle. Tästä nähtiin mallia jo bussilakon kohdalla. Toivon todella, että olen tämän suhteen väärässä. Erityisen ongelmallistahan tämä on siksi, että kokoomuksen lisäksi EK:n talutusnuoraan ovat jääneet keskustan johtomiehet. Vasemmisto taas on suoraan paperin nuorassa - erityisesti SDP, vasemmistoliittolaisten vaatiessa voimakkaampia lakkotoimia.

Työantajapuolelta kysymys on sangen paljon monivivahteisimpi. Se johtuu siitä, että paperiteollisuus on edelleen perinteisin teollisuudenala. Historiallisesti paperiteollisuus rakentui hyvien vesiyhteyksien ja kehittyneen metalliteollisuuden ansiosta. Maa-, rautatie- ja meriyhteydet ynnä pankki- ja vakuutusjärjestelmä rakennettiin alustavasti paperiteollisuuden varaan ja edelleen paperiteollisuus omistaa paitsi kuljetusliikkeitä ja laivoja, myös käyttää valtaa satamissa. Suomen paperiteollisuus kasvoi sodan jälkeen maailman suurimmaksi - Suomen teollisuutta ja yhteiskuntaelämää se on dominoinut koko ajan. Suomessa on neljä kansainvälisestikin merkittävää metsäkonsernia, jotka ovat laajentuneet voimakkaasti ulkomailla valuuttamarkkinoiden vapauduttua. Käytännössä, Suomessa on kolme suurta metsäfirmaa liikaa, koska tilaa markkinoiltaan pohjoismaissa olisi tilaa ehkä yhdelle. Paperi menee siis vientiin - ja tässä ollaan aina sen kymyksen äärellä, että missä kannattaa tuottaa.

Suomessa on lukuisia tuotto-ongelmia. Raaka-aineet ovat kalliita, joskin niiden saatavuus on kohtalainen, koska lähes koko maan metsät on valjastettu metsäteollisuuden käyttöön. Raaka-aine on tasalaatuista. Etäisyydet ovat valtavat ja työvoima erityisen kallista. Väyläverkko on hyvä Suomessa, mutta matka tehtaasta asiakkaalle on pitkä. Samaan aikaan Aasiassa ja Etelä-Amerikassa tulee jatkuvasti uutta maa-aluetta metsäteollisuuden käyttöön, minne suomalaiset ovat Pohjois-Amerikan lisäksi tunkeneet innolla.

Samaan aikan globalisaatio mahdollistaa tuotannon siirron kolmanteen maailmaan. Paperiteollisuus on Suomessa vain siksi, ettei se ole erityisen työvoimavaltaista, koska suomalaisten tekemät paperikoneet tuottavat tuplasti, eivätkä likaa ympäristöä yleensä ihan niin paljon ja koska paperikoneiden siirto on erittäin kallista. Kallista erityisesti sen takia, että tuotanto joudutaan keskeyttämään. Toistaiseksi teknologian kehitys Suomessa on riittänyt takaamaan kasvaneen tuotannon, jotta myös kasvaneet työvoimakustannukset on pyritty kattamaan. Mutta tulevaisuudessa työnantajapuoli pelkää, että näin ei enää ole, vaan tuotanto on siirrettävä ulkomaille. Ennen sitä kannattaa toki tehdä kaikkensa, jotta työvoimakustannukset kotimaassa saisi mahdollisimman alas. Keskitetty tupo tarkoittaa työvoimakusten jakaantumista enemmän metsäteollisuudelle kuin muille teollisuuden aloille. Tässä logiikassa ei mietitä kokonaisvaikutusta eli sitä, että tällä tavalla eri maiden liiketoimintaympäristöjä kilpailuttamalla päädytään siihen, että työehdot heikkenevät tasaisesti eri maissa ja siten toki myös työntekijöiden hyvinvointi. Toisaalta, mitä halvemmat tuotantokustannukset, sen enemmän osakekohtainen voitto omistajalle noin ylipäätänsä kasvaa...

Neljän viikon työsulku on aikamoista peliä. Siinä lasketaan sen varaan, että paperiliitto ei ole valmistaunut (työnantajapuolella on pari hyvää vuotta, jonka takia neljä viikkoa on mahdollista pitää) tarpeeksi pitkään työtaisteluun, vaan että sen kassa tyhjenee ja se joutuu neuvottelupöytään, koska se ei pysty maksamaan palkkoja lakkolaisille. Olen ihan varma kuitenkin, että sulun pituudesta on tehty aikamoiset laskelmat ennen siihen ryhtymistä työnantajapuolella - kuinka pitkään kannattaa ja olla sulussa, koska se alkaa tosissaan purra ja kuinka suuri työvoimakustannusten leikkauksen täytyy olla, jotta "sulkuinvestointi" on kannattava.

Mutta, kun pelissä ovat vastakkain paperiliitto ja metsäteollisuus, SAK ja EK sekä vasemmisto ja porvarit, niin tulos voi olla aika monennäköinen ja huonolla onnella aiheesta neuvotellaan vielä jonkin aikaa - joskin sentään paperiliitto ei ole yleislakkoa väläytellyt kovin paljon. Edellinenhän oli kaikilla aloilla vuonna 1956 (joskin avainaloilla kokeiltiin 70- ja 80-luvuilla kerran jos toiseksin).

Ostaisin muistaessani vessapaperia vähän säästöönkin, tukeen palataan myöhemmin, jos aihetta on.