Tanaan viimeinen ilta Cl-Fd:ssa. Haikea olo kaikkien tyyppien takia, joita ei todennakoisimmin enaa koskaan nae, kun on tullut laheiseksi erilaisten kanssa. Kuitenkin vuosi tuntui menneen todella nopeasti taalla. Toisaalta kauhea koti-ikava Suomeen. Niin kai se on, etta saapuminen on aina hienoa, mutta lahteminen aina ikavaa. Ei voittavaa arpaa oikein ellei pysy paikoillaan. Voittopuolisesti pahin ahdistus on onneksi mennyt jo ohi eika tanaan varmaan kannattane itkeskella. Joku sanoi taikasanan karaoke, mutta en tieda miten siita viela selvitaan.

Jotain analyyttista ranskasta? Kielitaito on parantunut ja nakokulmat laajentuneet aika monessa asiassa. Filosofia on alkanut taas kiinnostaa, mika onkin hyva, koska pitaisi rykaista se gradu varmaan pikapuoliin. Itsenaisyyttakin on ehka tullut jonkin verran lisaa, kriittisyytta varmaan liikaakin. Joku vaitti, etta minusta olisi tullut sosiaalisempi, mutta sita nyt on ihan mahdoton arvioida - ainakin hiljaisuus on valista alkanut hairita.