Olen vähentänyt yöunieni määrän näköjään noin seitsemään tuntiin tekemisen määrän takia, eikä se ainakaan toistaiseksi ole merkittävästi vähentänyt työtehoa. Tosin näiden asioiden kanssa vasta pitkä-aikainen deprivaatio aiheuttaa havaittavia vaikutuksia (kuten keskittymiskyvyn häiriintymistä, lyhyempää pinnaa tai raivohulluutta).

Tsunamiraportista. Mitenkään vähättelemättä tuhansien suomalaisten surua, on ilmeisestä ettei erimaalaisten ihmisten henki ole samanarvoinen. Tulisiko ulkoministeriön siis pelastaa maailma? Ehkä. Pitäisikö aloittaa suomalaisista? No, se on ainakin poliittisesti helpoin vaihtoehto ja olettavathan ihmiset saavansa verorahoilleen vastinetta. Pitäisikö Suomen ulkoministeriön organisoida massiivisia etsintä- ja pelastusoperaatioita toiselle puolelle maailmaa Euroopan kokoisella alueella.

EI VITUSSA.

Alunperikin luottamus paikallisiin viranomaisiin oli varmaan aiheesta alhaalla. Suomi jalona kansana auttaa köyhien maiden terveydenhuoltopalveluita. _Lennättämällä ihmisiä maailman toiselta puolelta kotiinsa_. Olikohan tämä ihan oikeasti tehokkain tapa avustaa miljoonia kodittomia ja tuhansia kuolleita vai pikemminkin muutaman sadan suomalaisen ja televisioyleisön takia organisoitu näytös, että kansallinen hallinto välittää ja valtio pystyy tekemään edes jotain. Mukaan yhteissuomalaiseen efforttiin otettiin toki sentään vain Finnair ja muita nykyhallinnon hännystelijöitä, ei edes apuaan tarjonneita kaupallisia lentoyhtiöitä. Ulkoministeriön puhelinpalvelin yllätten ei pystynyt kilpailemaan valmistautumattomana tiedonvälityksessä internetin kanssa, joten se "epäonnistui". Mitä jos lentorahat olisi vaikka annettu ruumiin jäseniään tai perheenjäseniään menettäneiden omaisille tai koulujen ja sairaaloiden uudelleenrakennukseen. Tai vaikka sen kansainvälisen tsunamivaroitusjärjestelmän rakentamiseen. Toisaalta ne rahat olisivat löytyneet kyllä kehitysapurahoista muutenkin jo vuosia sitten, jos vaikkapa paikallisten alueiden velat tai edes niiden korot olisi annettu anteeksi aikaisemmin. G8 vaarantaa turistin terveyden.

Mitä jos otettaisiin lusikka kauniiseen käteen ja myönnettäisiin globalisaatio myös kansallisella tasolla. Tässä maailmassa olemme yhdessä. Varojen kanavoinnin ihmisten pelastamiseksi jo ennen katastrofia pitäisi olla keskeisempi projekti kuin jälkikäteinen suomalaisten pääseminen valtion rahoilla perheidensä luokse. Tai no, ehkä suomen valtion pitää edes silloin tällöin osoittaa itselleen jotain legitimiteettiä. Tosin ainakaan tämän katastrofin hoidosta sitä ei heru.