En tiedä mistä johtuu töissä viime aikoina vallinnut olo, että olen toimistolla ainoa, jolla on jotenkin hajua taloudellisia asioita koskevasta lainsäädännöstä, yrityselämästä tai yleisesti inhimillisestä toiminnasta. Toivottavasti tämä kusi laskeutuu samaa vauhtia kun pomoporras ja vakituiset asiantuntijat palaavat lomiltaan.

Se, että talousosastolla kaikki ovat elämättömiä olmeja, joiden sosiaaliset taidot ovat nollassa ei ole mikään yllätys, vaan pikemminkin sisäänpääsyvaatimus. Ja yritysten omalakisuudesta ja ihme osasto- ja reviirikiistoista en viitsi sanoa mitään. Jos olette olleet keskisuuressa tai isossa yrityksessä töissä tunnette ne jo. Ja jos ette ole, niin sen parempi.

Tänään toistaiseksi eniten naurattanut asia oli pääkirjanpitäjän Don Corleoni-tunnusmelodiaa soittava kännykkä. Kertoo ehkä enemmän mun työpsyykkeen tilasta.

Hommaa töissä on valitettavasti niin paljon, että mulla on vaikeuksia keskittyä oleelliseen eli Savujen lahteen. No, jos tällä viikolla kuitenkin välttäisi ylityöt, niin peli voisi olla vielä monta prosenttia parempi.

Kauppakorkeakoulussa opetettiin ryhmätöiden avulla keskeisesti yksi asia: "Jos haluat, että jokin menee kunnolla, tee se itse." En ole periaatteesta samaa mieltä, mutta omakohtainen kokemus on osoittanut, että se toimii siellä missä ei tarvitsisi eli töissä, mutta ei siellä missä tarvitsisi eli harrastustoiminnassa. Kummassakaan ei toimi toinen opetus eli mailiboksin hallinnassa käytettävä "delete or delegate" -periaate. Kirjavinkki: Jos haluatte todella tietää kuinka kaukana ns. kauppiksen johtajakoulutus on todellisesta elämästä, niin lukekaa tutkintovaatimuksiin kuuluva kirja Distance Manager.