Olin opiskelijakaveri herra Kailan polttareissa viikonloppuna. Vanhoja filosofiakavereita ei näe syystä tai toisesta lähes ollenkaan, kun kukaan ei enää käy laitoksella. Ihan samanlaisia olivat kuin ennenkin. Sumopainissa olin lyömätön, Itä-keskuksen poliisiaseman päivystäjä myönsi sulhaselle naimaluvan vain lyhyen haastattelun jälkeen. Nahka Albertin naismyyjä osoitti Kailaa parempaa Zarathustran tuntemusta kailottamalla iloisella äänellä miehen tarvitsevan ruoskan tämän yrittäessä vihjesuunnistaa. Oli sillä kai sitten loppujen lopuksi ihan kivaakin ja aamuyölle asti piti remuta.

Kesän tiukimmat kaksi viikkoa edessä Savujen lahden suhteen. Onneksi olen latautunut kiitettävästi.